Näyttämö oli siis sekä viehättävä että hiljainen, kun kunnon tohtori Rochecliffe hiipi pimeimpien lehtokujien pitkän ja osaksi lakoutuneen ruohikon yli melkein nilkkaa myöten kasteessa kaksintaistelulle valittua paikkaa kohti, verhoutuneena tulipunaiseen, aikoinaan sotapalvelusta nähneeseen matkavirttään, peitellen kasvojaan enemmän tavasta kuin tarpeen vuoksi ja kannatellen kainalosta Alicea, jota niinikään suojeli levätti syksyisen aamun kostealta koleudelta. Molemmat olivat niin innostuneet keskinäiseen neuvotteluun, että heihin ei ollenkaan tehonnut taipaleen epätasaisuus ja tukaluus, vaikka heidän oli usein pakko tunkeutua risukon ja näreikön halki, jotka vihmoivat heidän päälleen kaikki taakakseen tulleet nestehelmet, kunnes heidän kaapunsa silisivät sivulta suoriksi ja takeltuivat raskaasti hartioihin märkyyden painosta. He seisahtuivat päästyään vesaikon suojaan pikku aukiolle, jolta näki risujen lomitse Kuninkaan tammen avoimelle edustalle. Vankka ja ryhmyinen runko, käiveräiset ja katkeilleet haarat ja tummat lehvät saivat ikivanhan puun näyttämään sotien runtomalta sankarilta, joka oivallisesti soveltui kaksintaistelukentän sovintotuomariksi.
Ensimäisenä ilmestyi kohtauspaikalle riuskea kavalieri Wildrake. Hänkin oli kietonut ylleen viittansa, mutta heittänyt pois puritanilaisen huippuhattunsa ja ottanut sen sijalle espanjalaisen hatun, joka sulkatöyhtöineen ja kullattuine nauhoineen oli kokenut pahoja säitä ja uurasta sotapalvelusta. Mutta korvaamaan köyhyyden leimaa röyhentelyllä oli päähine tarkoin sovitettu siihen jokseenkin repäisevästi nimitettyyn "perhana"-kuosiin, jota hurjaluontoisemmat kavalierit käyttivät. Hän astui kiireesti esille ja huudahti ääneen: "Ensimäisenä tappelupaikalla lopultakin, hiisi vieköön, vaikka puijasin Everardin, saadakseni kulautetuksi aamujuomani. Paljon hyvää se tekikin", hän lisäsi huuliansa maiskuttaen. "No, minun pitänee tutkia alue, ennen kuin tänne ehtii esimieheni, jonka presbyteriläinen kello tikittää yhtä verkkaan kuin hänen presbyteriläiset askeleensakin tömistelevät."
Hän veti viitan alta pistomiekkansa ja näytti aikovan tarkastaa ympäristön tiheiköt.
"Minä estän hänet", kuiskasi tohtori Alicelle. "Pysyn uskollisena sopimuksellemme — sinä et joudu näyttämölle — nisi dignus vindice nodus — sen selitän toisella kertaa. Vindex soveltuu käsitettäväksi sekä nais- että miespuoliseksi, joten ote on nytkin paikallaan. Pysyttele sinä alallasi."
Niin sanoen hän astui aukealle ja kumarsi Wildrakelle
"Master Louis Kerneguy", virkahti Wildrake kohottaen hattuansa, mutta huomasi heti erehdyksensä ja lisäsi: "Ei sentään — pyydän anteeksi, sir — lihavampi, lyhempi, vanhempi. — Mr. Kerneguyn ystävä kaiketi, jonka keralla päässen piakkoin kilpasille. Ja miksei nyt, sir, ennen kuin päämiehemme saapuvat? Vain eineen verran vatsan pohjimaisen koverruksen täytteeksi, kunnes oikein ateria tarjotaan, sir? Mitä sanotte?"
"Vatsan koverruksen väljentämiseksi pikemmin, tai uuden uurtamiseksi", vastasi tohtori.
"Totta, sir", sanoi Roger, joka näytti nyt olevan elementissään; "hyvin sanotte — suittaa kyllä sitenkin sattua Mutta tehän peittelette kasvojanne, sir. Se on tosin kunnon miesten kuosina tähän onnettomaan aikaan, surkeata kyllä, mutta meillä on kaikki avointa — täällä ei ole mitään kavaltajia. Laittaudunpa ensin tamineihini teidän rohkaisuksenne ja näytän teille, että olette tekemisissä herrasmiehen kanssa, joka kunnioittaa kuningasta ja kelpaa taistelemaan kenen hyvänsä kuningasmielisen kanssa, jollainen te epäilemättä olette, sir, koska esiinnytte master Louis Kerneguyn ystävänä."
Kaiken tämän aikaa Wildrake puuhakkaasti päästeli nelinurkkaisen viittansa solkia.
"Pois — pois, te lainavaatteet", hän sanoi,