Ymmärtäväisenä neitosena Phoebe sillävälin suojeli itseään niin paljon kuin mahdollista muori Jellicotin läsnäololla. Silloin independentti tai mikä hän olikaan osoitti hänelle huomaavaisuuttansa tosiaan peräti vähäisellä onnella, sillä Phoebe tuntui tahallisesti asettuvan yhtä kuuroksi kuin vanha vaimo oli luonnollisen raihnauden johdosta. Tämä välinpitämättömyys ärsytti karvaasti hänen uutta rakastajaansa ja sai hänet kiihkeästi kärkkymään aikaa ja paikkaa, jotta hän voisi käyttää lähentelyynsä tarmokkuutta, joka vaati tarkkaavaisuutta. Onnetar, ilkikurinen jumalatar, joka usein syöksee meidät häviöön myöntämällä juuri kaipaustemme päämäärän, toimitti hänelle viimein tilaisuuden, jota hän oli kauvan toivotellut.
Oli juuri päivänlaskun aika, kun Phoebe, jonka toimekkuuden varassa oli suuri osa talousaskareista, meni Rosamondin lähteelle asti noutamaan vettä illallista varten tai oikeammin tyydyttämään vanhan ritarin ennakkoluuloa, tämä kun oli vakuutettu siitä, että kuuluisa suihkukaivo tarjosi tuota välttämätöntä alkuainetta sen puhtaimmassa tilassa. Niin suuressa kunniassa piti häntä koko perhe, että heidän mielestään olisi lähennellyt uskonnollisen velvollisuuden rikkomusta minkä hyvänsä hänen toivomuksensa laiminlyöminen, kun se vain oli täytettävissä, vaikka hankalastikin.
Ruukun täyttäminen oli viime aikoina ollut vaivaloinen tehtävä, kuten tiedämme; mutta nyt oli Jocelinen kekseliäisyys helpoittanut sitä. Hän oli alkeellisesti korjannut vanhan suihkukaivon etureunaa, niin että vesi keräytyen norui pitkin puukourua ja valui alas noin kahden jalan korkeudelta. Vedenhakijan sopi siten asettaa ruukkunsa tuon verkalleen pulppuavan varaston alle ja vaivautumattomasti odottaa, kunnes astia tuli täyteen.
Mainittuna iltana Phoebe Mayflower ensi kerran näki tämän pikku parannuksen. Oikein arvaten, että se oli hänen maalaisihailijansa huomaavaisuuden osoitus, jolla aiottiin säästää häneltä tehtävänsä raskaampi suorittamistapa, hän kiitollisena käytti keksinnön suomaa levähdystä kohteliaan näpertelijän hyväsydämisyyden ja keinokkuuden hiljaiseen tunnustamiseen; ja kenties neitonen myös ajatteli, että metsänvartija olisi menetellyt yhtä viisaasti, jos olisi odottanut hänen tuloansa lähteelle, saadakseen suulliset kiitokset vaivastaan. Mutta tiesihän Phoebe, että häntä pidätteli ruokakammiossa inhottava Tomkins, ja mieluummin kuin olisi nähnyt independentin hänen seurassaan, tyttö luopui toivottamasta Jocelinea puheilleen.
Hänen siten miettiessään Onnetar häijynä lähettikin suihkukaivolle Tomkinsin, ja ilman Jocelinea. Nähdessään tuon miehen hahmon pimittävän polkua, jota myöten hän asteli, neito-parka tunsi ahdistuneessa povessaan, että hän oli yksin ja metsän laidassa, minne yleisöä oli kielletty tulemasta hämyhetkinä, jotta hirvet eivät häiriytyisi levolle asettuessaan. Hän rohkaisihe kuitenkin ja päätti olla ilmaisematta mitään pelkoa, vaikka taloudenhoitajan katseissa ja silmissä oli hänen lähestyessään jotakin, mikä ei ollut suinkaan omiaan huojentamaan tytön huolestusta.
"Illan siunaus sinulle, sievä neitokaiseni", toivotti tulija "Tapaankin sinut aivan niinkuin Abrahamin vanhin palvelija, joka oli taloudenhoitaja kuten minäkin, kohtasi Milkan pojan Bethuelin tyttären Rebekan Mesopotamiassa Nahorin kaupungin kaivolla. Enkö siis sanoisi sinulle: kallista tänne vesiastias juodakseni?"
"Ruukku on käytettävissänne, master Tomkins", vastasi Phoebe, "ja juokaa kyliänne; mutta varmaan olette juonut parempaakin nestettä, ja ihan hiljattain".
Ilmeistä olikin, että taloudenhoitaja oli noussut ryypiskelystä, sillä hänen kasvonpiirteensä olivat jonkun verran punehtuneet, vaikka hän oli pidättynyt paljoa ennen päihtymystä. Mutta hänen ilmestymisensä herättämä hätäännys sai uutta virikettä havainnosta, miten hän oli alottanut iltansa.
"Käytän vain erioikeuttani, sievä Rebekka; maa on annettu pyhille, ja kaikki sen runsaus. Heidän pitää ottaa se omakseen ja nauttia sitä, sekä kaivosten aarteita että köynnösten rypäleitä, ja heidän pitää riemuita ja heidän sydämensä iloita. Sinun on vielä opittava tuntemaan pyhien erioikeudet, Rebekkaseni."
"Nimeni on Phoebe", virkahti neitonen jäähdyttääkseen intomielistä hurmiota, jota toinen joko tunsi tai teeskenteli.