"Hm", vastasi Albert, "ei ole helppo esittää kuningasta, kun on naisia kysymyksessä. Mutta alikerrassa on vain hyvin niukasti valoa, ja minä voin yrittää."
"Tee se heti", kehoitti hänen isänsä; "ne konnat kerkiävät tänne piankin".
Albert siis läksi huoneesta, ritarin tuumiskellessa: "Jos naiset tosiaan johtuvat siihen uskoon, että Kerneguy on vielä täällä, niin se antaa lisää tukea vehkeelleni — hurtat alottavat väärällä vainulla, ja kuninkaallinen otus ehtii turvalliseen suojaan ennen kuin ne pääsevät jäljille. Ja hauskaa on houkutella heitä toisesta kätköpaikasta toiseen! Aamuhan valkenee ennen kuin ne ovat nuuskineet puoliakaan! — Niin, minä leikin heilukirsikkaa niiden kanssa, pitelen heidän nenänsä alla syöttiä, jota he eivät saa koskaan ahmaista! Sovittelen heille tolan, jota heidän kestää mutkitella melkoinen tovi. — Mutta millä hinnalla teenkään tämän?" pitkitti vanha ritari keskeyttäen riemullisen yksinpuhelunsa. "Voi, Absalom, Absalom, poikani! poikani! Mutta menköön hän; hän voi vain kuolla niinkuin hänen isänsä ovat kuolleet, ja sen asian hyväksi, jonka puolesta he ovat eläneet. Mutta hän tulee — hiljaa! — Albert, oletko onnistunut? Oletko saanut omaksutuksi kuninkaallisuuden siten, että se käy täydestä?" "Kyllä olen, isä", takasi Albert. "Naiset vannovat varmasti, että Louis Kerneguy oli talossa ihan viime minuutilla."
"Oikein, sillä he ovat hyviä ja uskollisia olentoja", sanoi ritari, "ja vannoisivat hänen majesteettinsa turvallisuuden edistämiseksi joka tapauksessa, mutta he suoriutuvat luontevammin ja tehokkaammin, jos uskovat vannovansa totta. Miten sait heidät eksytetyksi?"
"Käyttämällä hiukkasen kuninkaallista tapaa, jota ei kannata mainita, isä."
"Sinua veijaria!" vastasi ritari. "Pelkään kuninkaan maineen kärsivän sinun näyttelemisestäsi."
"Hm", tuumi Albert jupisten, mitä hän ei uskaltanut virkkaa ääneen, "jos seuraisin esimerkkiä tarkoin, niin tiedänpä, kenen maine pahemmin kärsisi".
"No, nyt meidän täytyy järjestää keskenämme ulkovarustusten puolustaminen, merkinanto ja muu sellainen, ja sopia parhaasta tavasta vihollisen estyttämiseksi niin kauvan kuin mahdollista." Hän astui sitte jälleen kaappinsa salalaatikoiden ääreen ja otti esille pergamenttisuikaleen, jolle oli piirretty pohjakaava. "Tässä", hän sanoi, "on asemapiirros niin sanoakseni keskusvarustuksesta, joka lienee puolustettavissa kauvankin sen jälkeen kun sinun on käynyt pakolliseksi peräytyä jo tuntemistasi piilopaikoista. Ylimetsänhoitaja on aina vannotettu pitämään tämä kaavio salassa ja uskomaan se yhden ainoan henkilön tietoon äkillisen kuoleman varalta. Istuutukaamme tutkimaan sitä yhdessä."
Ja he sovittivat toimenpiteensä sellaiseen tapaan, joka selviää myöhemmistä tapauksista paremmin kuin jos mainitsisimme heidän suunnittelemansa eri hankkeet ja aseman toisin kehittyessä käyttämättömiksi jääneet varokeinot.
Vihdoin nuori Lee lausui hyvästi isälleen. Asestettuna sekä hiukan ruoka- ja juomavaroja mukaansa ottaen hän läksi Victor Leen huoneeseen ja sulkeutui sinne. Sieltä avautui salainen pääsy niiden monien kätköpaikkojen sokkeloon, joita salaliittolaiset olivat niin hyvällä menestyksellä käyttäneet haaveellisiin kujeisiinsa tasavallan valtuutettuja vastaan.