"Ole hyvä, Wildrake, istuudu", pyysi Everard; "sinä olet päissäsi — älä häiritse meitä".
"Päissäni? Minäkö päissäni?" huusi Wildrake. "Olen splissannut isonmaston ohjasköyttä niinkuin pikitakki sanoo Wappingissa — olen maistellut Nollin konjakkia pikarillisena kuninkaan terveydeksi ja toisena hänen ylhäisyytensä kadotukseksi ja kolmantena parlamentin häviöksi — ja kenties nauttinut jonkun ryypyn lisääkin, mutta kaikki hiton hyvin maljatoivotuksin. Mutta humalassa minä en ole."
"Hyvä ystävä, älä puhu syntiä", varoitti Nehemia Holdenough.
"Mitä, onko täällä pienoinen presbyteriläinen pappisenikin, hentoinen Messu-Jussini? Saat piankin sanoa aamenesi tälle maailmalle, ja minä ainakin olen jo ikävystynyt. — Hei, jalo Sir Henry, suutelen kättänne — sanonpa teille, ritari, että toledolaiseni kärki oli niin lähellä Cromwellin sydäntä eilen illalla kuin koskaan hänen ihokkaansa rintamuksen nappi. Rutto hänet syököön, hän käyttää salaista asepaitaa — on siinäkin soturi! Ilman sitä kirottua teräsverkkoa olisin varrastanut hänet kuin leivosen. — Hei, tohtori Rochecliffe? — sinä tiedät, että kykenen heiluttelemaan asettani."
"Kyllä", vastasi tohtori, "ja te tiedätte, että minä osaan käyttää omaani".
"Olkaahan hiljaa, master Wildrake", kehoitti Sir Henry. "Ei, hyvä ritari", vastasi Wildrake, "olkaa hiukan sydämellisempi pinteeseen joutuneelle toverille. Tämä on toista kuin Brentfordin väkirynnäkkö. Onnettaren lunttu on ollut minulle kerrassaan äitipuoli. Laulanpa teille laulun, jonka sepitin huonosta onnestani."
"Tällä hetkellä, kapteeni Wildrake, emme ole soveliaalla päällä laulamiseen", virkkoi Sir Henry kohteliaasti ja vakavasti.
"Ei, se avittaa hartauttanne — helkkunassa, se kuulostaa ihan katumusvirreltä.
"Kun olin nuori veikko,
oli onneni heikko,
ja tuskin se vaurastuukaan;
minä kortteja koitin
ja naisia voitin,
oon rosvo nyt, jollen muukaan.
Mulla sukat on, hei vain,
mutta kenkiä ei vain,
on saappaissa talsia pakko;
jo hornaan sen anturat
ja hiiteen koko kantturat,
ja suutarille huikea sakko!"
Ovi avautui, kun Wildrake täyttä kurkkua lopetti tämän säejakson, ja sisään ryntäsi vahtisotamies, joka puhutellen häntä "Bashanin herjaavaksi mölyhäräksi" läimäytti latasimellaan tuimasti hartioihin laulajaa, jota siteet estivät millään tavoin vastaamasta kohteliaisuuteen.