Täti Juditille oli lady Hermione ystävällinen ja kohtelias, mutta he seurustelivat harvoin, josta syystä vanhempi nainen tunsi sekä uteliaisuuden että loukkaantuneen arvokkuuden kiusaa. Mutta hän tunsi veljensä niin hyvin ja rakasti häntä niin hartaasti, että saattoi todella sanoa hänen tahtonsa kerran ilmaistuna tulevan sisaren omaksi. Arvoisa porvari ei ollut tyyten vailla sitä jyrkkyyttä, joka juurtuu parhaaseenkin mielenlaatuun, kun sana on koko ympäristölle lakina. Mestari George ei sietänyt kyselyitä perheeltään, ja hänen kerran ylimalkaisesti lausuttuaan tahtovansa, että lady Hermione saisi elää rauhassa kokonaan oman mielensä mukaan, kenenkään tiedustelematta hänen aikaisempia vaiheitansa tai noin ehdottoman yksinäisyyden vaikuttimia, tiesi hänen sisarensa vakavasti pahastuttavansa lujaluontoista porvaria, jos mitenkään yrittäisi urkkia salaisuutta.
Mutta vaikka palvelijat oli lahjottu ja hänen sisarensa peloitettu tämän järjestelyn hiljaiseen omaksumiseen, ei se ollut omiaan välttämään naapuriston arvostelevaa huomiota. Jotkut olettivat, että rikas kultaseppä oli kääntymäisillään paavilaiseksi ja aikoi panna uudestaan kuntoon vapaaherratar Foljamben nunnakodin — toiset arvelivat hänen saaneen päähänsä vikaa — muutamien mielestä ajatteli hän naimisiin menoa tai pahempaa. Mestari Georgen säännöllinen kirkossakäyminen ja se tieto, että oletettu pyhyydenlupauksen tekijätär aina otti osaa Englannin valtiokirkon käsikirjan mukaan pidettyyn perheen hartaudenharjoitukseen, vapautti arvoisan porvarin ensinmainitusta epäluulosta. Ne taasen, joilla oli asioimisia mestari Heriotin kanssa, eivät voineet epäillä hänen mielentilansa järkevyyttä, ja muiden huhujen kumoutumiseksi kertoivat luotettavasti henkilöt, jotka olivat erityisesti kiinnittäneet huomiotansa asiaan, että kultaseppä ei milloinkaan käynyt vieraansa luona muuten kuin mademoiselle Paulinen istuessa käsitöineen syrjemmällä samassa huoneessa, missä he haastelivat keskenään. Todettiin myös, että nämä käynnit olivat tuskin milloinkaan tuntia pitempiä ja tavallisesti tapahtuivat vain kerran viikossa; sellainen seurustelu oli liian lyhyttä ja pitkälomaista tehdäkseen luultavaksi, että rakkaus oli heidän väliensä siteenä.
Urkkijat olivat senvuoksi ymmällä; heidän oli herjettävä mestari Heriotin salaisuuden tutkimisesta. Mutta satoja naurettavia juttuja kierteli tietämättömien ja taikauskoisten keskuudessa; muutamilla sellaisilla näytteillä olemme nähneet arvoisan David Ramsayn häijynelkisen oppilaan peijanneen Richie-ystäväämme.
Maailmassa oli yksi henkilö, joka olisi ihmisten arvelun mukaan voinut — jos olisi tahtonut — kertoa lady Hermionesta enemmän kuin kukaan muu Lontoossa, George Heriotia itseänsä lukuunottamatta; ja se oli sanotun David Ramsayn ainoa lapsi Margaret.
Tyttö ei ollut paljoakaan yli viidentoista, kun lady Hermione tuli Englantiin. Hän kävi ahkeraan kummi-isänsä luona, jota suuresti huvittivat hänen lapselliset mielijohteensa, samalla kun hän mielellään kuunteli, miten luonnollisen kauniisti ja sydämeen käyvästi tyttönen lauloi synnyinmaansa säveliä. Hemmoteltu hän oli joka suunnalta, häntä kun ympäröitsivät kummi-isän suopeus, isän hajamielisyys ja välinpitämättömyys sekä muiden läheisten henkilöiden mukautuvaisuus kaunottaren ja perijättären oikkuihin. Porvariskaunotar oli näissä olosuhteissa kehittynyt niin omapäiseksi, kujeelliseksi ja keimailevaksi kuin rajaton myöntyväisyys useimmiten luopi niistä, joille sitä osoitetaan. Hän ilmaisi useinkin sitä äärimäisen ujouden, vaiteliaisuuden ja pidättyväisyyden teeskentelyä, jota toisen vuosikymmenensä jälkipuoliskolle päässeet neitoset ovat taipuvaisia otaksumaan miellyttäväksi kainoudeksi, mutta toisin ajoin taasen melkoisessa määrin sitä ilkamoivaa kielevyyttä, jonka nuoriso toisinaan luulee olevan sukkeluutta. Mutta kaikesta tästä huolimatta oli mistress Margaretilla paljon todellista älyä ja harkintakykyä, joka kypsyäkseen vaati vain havaintotilaisuuksia — vilkas, hyvänsävyinen, leikkisä mielenlaatu ja herttainen sydän. Hänen ulkoapäin tulleita hupsutuksiaan lisäsi suuresti näytelmien ja romaanien lukeminen, johon hän omisti suuren osan ajastaan. Niistä hän omaksui kerrassaan toisenlaisia käsityksiä kuin hän olisi voinut saada hyvän äidin hellistä ja korvaamattomista opetuksista, ja niiden päähänpistojen takia, joihin hän toisinaan tuli syypääksi, saattoi häntä hyvinkin moittia teeskentelystä ja mielistelyhalusta. Mutta tyttösellä oli kylliksi järkeä ja ymmärrystä salatakseen heikkouksiansa kummi-isältään, johon hän oli sydämellisesti kiintynyt; ja niin suuresti oli hän arvoisan mestarin suosiossa, että sai tämän suosituksesta luvan käydä vieraisilla erakoksi sulkeutuneen lady Hermionen luona.
Tämän vallasnaisen noudattama omituinen elämäntapa, hänen suuri kauneutensa, jonka teki äärimäinen kalpeus vielä mielenkiintoisemmaksi, ja se itsetietoinen ylpeys, jota herätti pääseminen muun maailman edellä noin salaperäisen henkilön seuraan, teki syvän vaikutuksen Margaret Ramsayn mieleen, ja vaikka heidän keskustelunsa eivät olleet milloinkaan pitkiä tai tuttavallisia, oli Margaret kuitenkin niin kopea hänelle osoitetusta luottamuksesta, että hän oli niiden sisällön suhteen yhtä vaitelias kuin olisi jokainen sana kerrottuna maksanut hänen henkensä. Imartelulla ja kielastelulla viekkaimminkaan perusteltu urkkiminen emäntä Ursulan tai kenen tahansa muun yhtä uteliaan henkilön taholta ei kyennyt houkuttelemaan pikku neitoselta sanaakaan hänen kuulemastaan tai näkemästään sen jälkeen kun hän oli päässyt noihin salaperäisiin ja eristettyihin huoneisiin. Vähäpätöinen kysymys mestari Heriotin aaveesta riitti hänen hilpeimpänäkin hetkenään ehkäisemään huolettoman rupattelun tulvan ja maltuttamaan hänet umpimieliseksi.
Tämän mainitsemme etupäässä valaistaksemme Margaretin varhaista luonteenlujuutta, joka kätkeytyi monilukuisiin oikkuihin ja ailahduksiin niinkuin haaveellinen muurinvihreän ja metsäkukkien peite verhoaa ikivanhaa ja jyhkeätä tukipatsasta. Mutta tosiasia on, että jos tyttönen olisi kertonutkin kaikki Foljambe-huoneustossa kokemansa, ei hän olisi saanut urkkijain uteliaisuutta suurestikaan tyydytetyksi.
Heidän tuttavuutensa alkuaikoina oli lady Hermionella tapana palkita pikku ystävättärensä huomaavaisuutta vähäisillä, mutta siroilla lahjoilla ja viehätellä häntä ulkomaisten harvinaisuuksien ja korukapineiden näyttelemisellä, joista monet olivat melkoisen kallisarvoisia. Toisinaan kului aika paljoa ikävämmin Margaretin mielestä, kun hän sai Paulinelta opetusta neulan käytössä. Mutta vaikka hänen ohjaajattarensa oli käsitöissä niin taitava kuin siihen aikaan ainoastaan ulkomaiden luostareissa opittiin, osoittausi oppilas niin parantumattoman haluttomaksi ja kömpelöksi, että ompelutöistä viimein luovuttiin ja niiden sijalle otettiin soitannolliset harrastukset. Tälläkin alalla oli Pauline varsin pätevä opettajatar, ja Margaret menestyi paremmin aineessa, johon hänellä oli luontaisia lahjoja, edistyen jokseenkin pitkälle sekä laulussa että soittimien käsittelyssä. Opetustunnit annettiin lady Hermionen läsnäollessa, jolle ne näyttivät tuottavan mielihyvää. Toisinaan hän lisäsi oman puhtaan ja suloisen äänensä seuralaisten esitykseen, mutta tämä tapahtui vain silloin, kun kappale oli laatuaan hartautta herättävä. Margaretin varttuessa kävi hänen seurustelunsa erakon kanssa toisenlaiseksi. Jollei häntä suorastaan kehoitettu siihen, niin ainakin sallittiin hänen kertoilla huomioitaan maailman menosta, ja myöntäen nuorella ystävättärellään olevan nopeata ja terävää havaintokykyä sekä hyvän muistin, näki lady Hermione myös usein aihetta varoittaa häntä liian pikaisesta mielipiteiden muodostamisesta ja niiden ajattelemattoman uhkamielisestä ilmaisemisesta.
Se pelonsekainen kunnioitus, jota tuo merkillinen henkilö aina herätti hänessä, sai mistress Margaretin, niin vähän kuin häntä miellyttikin vastaväitös tai nuhde, kärsivällisesti kuuntelemaan hänen kehoituksiaan ja antamaan mahdollisimman suuren merkityksen suojelijattarensa hyville aikomuksille. Sydämessään oli hänen silti vaikea käsittää, miten madame Hermione, joka ei milloinkaan pistäytynyt liikkeelle Foljambe-huoneustosta, saattoi ajatellakaan maailman tuntemuksen opettamista toiselle, joka kahdesti viikossa käveli Temple Barin ja Lombard-kadun väliä sekä näyttäysi puistossa joka sunnuntai, milloin oli kaunis ilma. Sievä mistress Margaret oli tosiaan niin vähän taipuvainen sietämään sellaista vastustelua, että hänen seurustelunsa Foljambe-huoneuston asukkaiden kanssa olisi luultavasti laimentunut sitä mukaa kuin hänen tutustumisensa muuhun maailmaan edistyi, ellei hän toiselta puolen olisi vanhasta tavastakin pitänyt arvossa kasvattajatartaan, pääsemättä siitä tottumuksestaan eroon, ja ollut toiselta puolen hiukan ylpeä, nauttiessaan jossain määrin luottamusta, jota muut turhaan kaipasivat. Sitäpaitsi, vaikka Hermionen puhelu oli ainiaan vakavaa, ei se yleensä ollut kaavamaista eikä ankaraa, eikä lady loukkaantunut kevytmielisistä mielenpurkauksista, joita mistress Margaret joskus rohkeni virkkaa hänen kuultensa, silloinkaan kun ne saivat Monna Paulan kohottamaan ylös silmänsä ja huoahtamaan siitä surkuttelusta, jota hengelliseen elämään antautunut tuntee arkiaikaisen maailman vähäpätöisissä puuhissa hyörivää ihmislasta kohtaan. Niinpä pikku neitonen ylimalkaan alistui — vaikkei aivan nyrpeilemättä — lady Hermionen totisiin huomautteluihin, ja sitäkin mieluummin, kun hänen suosijattareensa liittynyt salamyhkäisyys jo varhain herätti hänen mielessään hämäriä aatoksia rikkaudesta ja mahtavuudesta; niitä olivat pikemmin vahvistaneet kuin horjuttaneet monet satunnaiset seikat, joita hän oli havainnut päästyänsä tarkempinäköiseen ikävaiheeseen.
Usein tapahtuu, että neuvonta, jota me pyytämättämme tarjottuna pidämme tunkeiluna, käy mielestämme suuriarvoiseksi, kun vaikeuksien ahdinko tekee meidät aremmiksi oman harkintamme suhteen kuin pyrimme olemaan huolettomuuden ja välinpitämättömyyden hetkinä. Näin on asian laita etenkin silloin kun oletamme neuvojallamme olevan myös valtaa ja auliutta tukemaan mielipidettänsä tehokkaalla tavalla. Mistress Margaret oli nyt sellaisessa asemassa. Hän oli tai luuli olevansa tilanteessa, missä sekä neuvo että apu saattoi tulla tarpeeseen. Tuskallisen unettoman yön jälkeen oli hän senvuoksi päättänyt turvautua lady Hermioneen, jonka tiesi mielellään suovan hänelle toisen ja toivottavasti kykenevän antamaan toisenkin. Käynnin tarkoituksen selittää paraiten heidän välillään syntynyt keskustelu.