"Jollei katseessasi tai puheessasi olekaan mielettömyyttä, neitonen, niin ilmaisevat sanasi suunnatonta hupsuutta", vastasi lady Hermione terävästi. "Milloin olet kuullut harhaan suunnatun rakkauden tuottavan muuta kuin kärsimystä? Etsi kumppani vertaistesi joukosta, Margaret, ja karta niitä lukemattomia huolia ja onnettomuuksia, joita täytyy koitua säätysi yläpuolelle pyrkivästä kiintymyksestä. Miksi hymyilet, tyttö? Onko sanomassani mitään halveksimisen aihetta?"
"Ei suinkaan, madam", selitti Margaret. "Minua vain hymyilytti ajatella, mistä se johtuu, että säädyn luodessa niin suurta eroa samasta tomusta muodostettujen olentojen kesken, alhaisten äly kuitenkin ylettää ihan yhtä pitkälle kuin sivistyneiden ja korkeammalle kuuluvien. Heidät jakaa erilleen pelkkä nimitys. Emäntä Ursley lausui minulle ihan samaa kuin teidän armonne nyt juuri virkkoi, paitsi että te, madam, puhutte lukemattomista onnettomuuksista, kun taasen emäntä Ursley mainitsi hirsipuuta ja mistress Turneria, joka sai siinä loppunsa."
"Vai niin?" sanoi lady Hermione "Ja ken lieneekään emäntä Ursley, jonka on viisas valintasi ottanut kumppanikseni hupsun vaikeaan neuvontaan?"
"Naapurissa asuvan parturin vaimo, madam", vastasi Margaret teeskennellyn yksinkertaisesti, mutta sydämessään hän ei suinkaan ollut pahoillaan siitä, että oli tavannut epäsuoran keinon kasvattajattarensa nöyryyttämiseksi. "Hän on viisain nainen mitä tunnen, teidän armonne jälkeen."
"Oivallinen uskottu", lausui lady, "ja valittu sillä hienotunteisuudella, johon olet velvollinen itseäsi ja muita kohtaan! — Mutta mikä sinua vaivaa, tyttö — minne olet menossa?"
"Vain pyytämään emäntä Ursleyn neuvoa", ilmoitti Margaret ikäänkuin lähtöä tehden, "sillä minä näen teidän armonne olevan liiaksi pahastuksissanne, saadakseni täällä mitään ohjausta, ja hätätila on kiireinen".
"Mikä hätätila, sinä hupakko?" tiedusti lady ystävällisempään tapaan. "Istuhan, tyttöseni, ja kerro minulle tarinasi. Totta on, että sinä olet hupsu, vieläpä närkäs hupsu; mutta olethan lapsi — herttainen lapsi kaikessa uppiniskaisessa hulluttelussasi, ja meidän on autettava sinua, jos voimme. Istuudu, kehoitan vakaasti, niin havaitset minut varmemmaksi ja viisaammaksi neuvojaksi kuin parturinvaimon. Ja sano minulle, miten tulet olettaneeksi, että sydämesi on muuttumattomasti kiintynyt mieheen, jonka lienet vain kerran nähnyt."
"Nähnyt olen hänet useammin", kertoi neitonen luoden silmänsä alas; "mutta puhellut olen hänen kanssaan vain kerran. Olisin kyennyt haihduttamaan tuon kerran mielestäni, vaikka se painui niin syvälle, että voisin nytkin toistaa jokaisen vähäpätöisen sanan, minkä hän lausui; mutta muut seikat ovat sittemmin syövyttäneet sen sydämeeni ainiaaksi."
"Tyttöseni", muistutti lady, "ainiaaksi on sana, joka tulee helpoimmin huulille tuollaisissa olosuhteissa, vaikka se kuitenkin on melkein viimeinen, mitä meidän sopisi käyttää. Tämän maailman tavat, sen innostukset, ilot ja surut haipuvat pois kuin tuulosen leyhäys — ainiaaksi ei jää mitään muuta kuin haudantakaiseen maailmaan kuuluvaa."
"Olette korjannut lauseeni oikein, madam", sanoi Margaret tyynesti. "Minun olisi pitänyt vain puhua nykyisestä mielentilastani elinkauteni kestävänä, ja se aika saattaa kieltämättä olla hyvin lyhyt."