"Ei, madam, Luojan kiitos, vaan Whitefriarsin pyhäkössä. Mutta on epäiltävää, tokko se voi suojella häntä tällaisessa tapauksessa — puhutaan loordi ylituomarin vangitsemiskäskystä. Muuan lakikoulun herrasmies on pidätetty ja pantu ahtaalle hänen pakonsa auttajana. Ja hänen maineensa yhä pahempaan mustaamiseen käytetään tietysti sitäkin seikkaa, että hän otti tilapäiseksi turvapaikakseen tuon kurjan tyyssijan, vaikka se tapahtui ehdottomasta pakosta. Kaiken tämän tiedän, ja kuitenkaan en voi pelastaa häntä — en voi pelastaa muutoin kuin teidän välityksellänne."
"Minunko välitykselläni, tyttö?" ihmetteli lady. "Sinä olet suunniltasi! Mitä keinoa voisi minulla olla tässä syrjäisessä asemassani, auttaakseni kovaonnista aatelismiestä?"
"Teillä on keino", vakuutti Margaret kiihkeästi; "ellen suuresti erehdy, on teillä se keino, joka pystyy kaikkeen — joka saa kaikkea aikaan tässä kaupungissa, koko maailmassa: teillä on varallisuutta, ja jos saisin pienen erän siitä käyttääkseni, niin voisin toimittaa hänet selviytymään nykyisestä vaarastansa. Hän kykenee silloin erityisten ohjeiden mukaan pelastautumaan — ja minä —" hän pysähtyi.
"Sinä kaiketi saatat häntä ja korjaat hedelmät älykkäistä toimistasi hänen hyväkseen?" täydensi lady Hermione ivallisesti.
"Taivas antakoon teille anteeksi sen kohtuuttoman ajatuksen, lady", vastasi Margaret. "Minä en sitten enää koskaan näe häntä — mutta olenhan pelastanut hänet, ja se ajatus tekee minut onnelliseksi."
"Kylmä loppu niin uljaalle ja hehkuvalle liekille", arveli lady, ja hänen hymynsä näytti epäuskoiselta.
"Siinä kuitenkin kaikki mitä odotan, madam — voisin melkein sanoa kaikki mitä toivon — varmastikaan en käytä mitään ponnistuksia muunlaisen lopun hyväksi: jos olen rohkea hänen asiassaan, niin olen aivan arka omassani. Ainoassa kohtauksessamme oli minun mahdoton saada virketyksi hänelle sanaakaan. Hän ei tunne ääneni sointua — ja kaikki, mitä olen vaarantanut ja vielä joudun panemaan alttiiksi, teen miehen tähden, joka häneltä kysyttäessä sanoisi aikaa sitten unohtaneensa, että hän oli milloinkaan vieruskumppaninaan nähnyt tai puhutellut näin vähäpätöistä olentoa."
"Tämä on kummallista ja järjetöntä antautumista yhtä haaveellisen kuin vaarallisenkin kiihkon valtaan", pahoitteli lady Hermione.
"Ette siis tahdo auttaa minua?" sanoi Margaret. "Hyvästi vain, madam — salaisuuteni on toivoakseni turvallinen niin kunniallisessa tallessa."
"Viivyhän sentään hetkinen", pyysi lady, "ja sano minulle, mitä auttamistapaa voit käyttää tuon nuoren miehen hyväksi, jos saisit rahaa sen panemiseksi täytäntöön".