"Sitä on minulta tarpeeton tiedustaa, madam", vastasi Margaret, "jollette aio edistää hankettani, ja turhaa se on, jos aiottekin. Te ette voisi ymmärtää niitä teitä, mitä minun täytyy käyttää, ja aika on liian lyhyt selittääkseni."
"Mutta onko sinulla tosiaan sellaisia teitä tiedossasi?" kysyi lady.
"On kohtuullisen rahasumman ehdolla", vastasi Margaret Ramsay. "Silloin saan eksytetyksi kaikki hänen vihamiehensä — torjutuksi ärtyneen kuninkaan kiivastuksen — prinssin kylmäkiskoisemman, mutta hellittämättömämmän pahastuksen — Buckinghamin kostonhalun, joka äkkipikaisesti suuntautuu kaikkiin hänen kunnianhimonsa tolalle osuviin — loordi Dalgarnon tunnottomasti harkitsevan ilkimielisyyden — kaikki saan torjutuksi hänestä!"
"Mutta onko tämä tehtävissä sinun joutumattasi itse vaaraan, Margaret?" tiedusti lady. "Sillä olkoon tarkoituksesi mikä hyvänsä, sinä et saa panna alttiiksi itseäsi tai mainettasi haaveellisessa yrityksessä toisen palvelemiseksi, ja minä, tyttöseni, olen vastuussa kummi-isällesi — meidän molempien hyväntekijälle — etten auta sinua missään vaarallisessa tai sopimattomassa yrityksessä."
"Luottakaa sanaani, — valaani, — rakkahin lady", vastasi anoja, "että minä toimin muiden välityksellä enkä aio itse sekaantua mihinkään yritykseen, jossa esiintymiseni saattaisi olla uhkamielistä tai epänaisellista".
"En tiedä mitä tehdä", epäröi lady Hermione. "Menettelen kenties varomattomasti ja ajattelemattomasti, jos edistän noin huimaa suunnitelmaa; mutta tarkoitusperä näyttää kuitenkin kunnialliselta, jos keinot ovat taattuja. Mikä on rangaistuksena, jos hän joutuu heidän valtaansa?"
"Oi, voi! oikean käden menetys!" vastasi Margaret, äänen melkein tukahtuessa nyyhkytyksiin.
"Ovatko Englannin lait niin julmia? Sitten on yksistään taivaassa armoa", sanoi lady, "koska tässäkin vapaassa maassa ihmiset ovat susia toisilleen. Rauhoitu, Margaret, ja sano minulle, minkä verran rahaa tarvitaan loordi Glenvarlochin pelastamiseen."
"Kaksisataa kultakolikkoa", ilmoitti Margaret. "Puhuisin teille niiden suorittamisesta takaisin — ja minulla täytyy aikanaan olla tilaisuutta — tiedän vain — ajattelen — että teidän armonne on välinpitämätön siinä kohdassa."
"Ei sanaakaan enää siitä", käski lady; "kutsu Monna Paula tänne".