20. LUKU.
Surullinen tarina.
Margaretin palatessa Monna Paulan kanssa nousi lady Hermione juuri pöydän äärestä, kirjoitettuaan jotakin pienelle paperisuikaleelle, jonka hän antoi saattolaiselleen.
"Monna Paula", hän määräsi, "vie tämä paperi rahastonhoitaja Robertsille. Nosta kirjelmässä mainittu rahaerä ja tuo se viipymättä tänne."
Monna Paula poistui huoneesta, ja hänen emäntänsä jatkoi:
"En osaa päättää, Margaret, olenko tehnyt ja menettelenkö hyvin tässä asiassa. Elämäni on ollut kummallista eristymistä, ja minä olen vento vieras tämän maailman käytännöllisille toimille — ja sellaista tietämättömyyttä ei voida korvata pelkällä lukemisella. Pelkään tekeväni väärin sinua kohtaan siten taipuessani pyyntöösi ja kenties loukkaavani sen maan lakeja, joka on suonut minulle turvapaikan, — ja kuitenkin tuntuu sydämessäni voima, joka ei kykene vastustamaan suostutteluasi."
"Oi, kuunnelkaa sitä — kuunnelkaa sitä, rakas, jalomielinen lady!" rukoili Margaret, heittäytyen polvilleen ja syleillen hyväntekijättärensä helmaa; hän näytti siinä asennossa kauniilta kuolevaiselta, joka anoi tukea suojelusenkeliltään. "Ihmisten lait ovat vain ajallisia säännöksiä, mutta sydämen johteet ovat taivaasta kuuluvan äänen kaikua meissä."
"Nouse, nouse, tyttö", sanoi Hermione; "sinä liikutat mieltäni enemmän kuin olisin luullut minkään ihmisen kykenevän vaikuttamaan minuun lähenemisellään. Nouse ja sano minulle, mistä johtuu, että näin lyhyessä ajassa ovat ajatuksesi, katseesi, puheesi ja vähimmät liikkeesikin vaihtuneet oikullisen ja haaveellisen tytön olosta tähän sanan kiihkeään kaunopuheisuuteen ja toiminnan tarmokkuuteen?"
"Enpä totisesti tiedä, rakkahin lady", vastasi Margaret luoden katseensa alas; "mutta varmaankin minä joutavanpäiväisesti esiintyessäni ajattelin vain turhanaikaista. Nyt on mietteissäni syvällistä ja vakavaa, ja kiitollinen olen, jos puheeni ja sävyni vastaavasti suhtautuvat ajatuksiini."
"Niin täytyy olla asian laita", myönsi lady; "muutos tuntuu kuitenkin kovin nopealta ja oudolta. Näyttää siltä kuin olisi lapsekas tyttö yhtäkkiä varttunut ajattelevaksi ja kiihkoisaksi naiseksi, valmiiksi ponnistuksiin kuten uhrauksiinkin kaikessa siinä turhassa kiintymyksessä rakkaaksi käyneeseen olentoon, mikä useinkin kovin kehnosti palkitaan."