Lady Hermione huokasi raskaasti, ja Monna Paula saapui ennen kuin keskustelu kehittyi pitemmälle. Hän puhui emännälleen sillä Margaretille tuntemattomalla kielellä, jota he usein käyttivät keskenään.
"Meidän täytyy malttua toviksi", ilmoitti lady vieraalleen. "Rahastonhoitaja on jollakin asialla kaupungilla, mutta hänen odotetaan palaavan puolen tunnin kuluessa."
Margaret väänteli käsiään kiusaantuneena ja kärsimättömänä.
"Minuutit ovat kalliita", pitkitti lady; "sen kyllä käsitän, ja me emme ainakaan anna yhdenkään hukkaantua. Monna Paula jääköön alikertaan ja toimittakoon asiamme heti kun Roberts tulee kotiin."
Hän antoi ohjeensa saattolaiselleen, joka taas läksi huoneesta.
"Te olette hyvin ystävällinen, madam — kovin hyväntahtoinen", virkkoi pikku Margaret-poloinen, jonka huulet ja kädet tuskallisella vapisemisellaan ilmaisivat kaikkea lykkääntyneen toivon herättämää kouristavaa sydämen kiihtymystä.
"Ole kärsivällinen, Margaret, ja kerää ajatuksesi koolle", kehoitti lady. "Sinulla saattaa ja täytyykin olla paljon tekemistä tämän rohkean aikomuksesi toteuttamisessa — säästä vireyttäsi, jota voit joutua suurestikin tarvitsemaan. Ole kärsivällinen — se on ainoa apukeino elämän haittoja vastaan."
"Niin, madam", myönsi Margaret kuivaten silmänsä ja turhaan yrittäen taltuttaa luontaista maltittomuuttaan, "olen kuullut niin — ja hyvinkin usein. Ja kaiketi olen, Jumala armahtakoon, itsekin sanonut samaa ymmälle ja ahdistukseen joutuneille, mutta se on tapahtunut ennen kuin sain itse kokea hämmennystä ja kiusaa, ja varma olen siitä, etten enää milloinkaan saarnaa kärsivällisyyttä ainoallekaan ihmisolennolle, kun nyt tiedän, kuinka vastenmielistä nautittavaa se lääke on."
"Ajattelet vielä asiasta paremmin, tyttöseni", arveli lady Hermione. "Minäkin ensin hätää tuntiessani ajattelin niiden kohtelevan minua väärin, jotka puhuivat minulle kärsivällisyydestä; mutta suruni ovat uudistuneet ja pitkittyneet, kunnes olen oppinut turvautumaan siihen parhaana ja ainoana huojennuksena, mitä elämä voi niille suoda — uskonnollisia velvollisuuksia lukuunottamatta, joissa muuten niissäkin on kärsivällisyys osana."
Margaretilta ei puuttunut järkevyyttä eikä tunteellisuutta. Hän pyyhkäisi pois kyyneleensä ja pyysi suojelijattareltaan anteeksi ärtyisyyttään.