"Hän hellitti sitte levättinsä otteestani ja katosi pimeään.
"Hänen kumppaninsa lähestyi — suuteli kättäni, mitä minä hetken tuskassa tuskin tajusinkaan, ja seurasi miestäni toisen palvelijan saattamana."
Hermionen kyyneleet vuotivat nyt niin hereinä, että uhkasivat keskeyttää kertomuksen. Ryhtyessään siihen jälleen hän alotti jonkunlaisella puolustuksella Margaretille.
"Jokainen seikka", hän sanoi, "mikä sattui niinä hetkinä, jolloin minua vielä elähytti erheellinen onnellisuuden aatos, on syvälle painunut muistiini, joka kaiken sittemmin tapahtuneen suhteen on karu ja yksitoikkoinen kuin Arabian erämaa. Mutta minulla ei ole oikeutta rasittaa sinua, Margaret, omien huoltesi kiihdyttämänä ollessasi, hyödyttömien muistojeni turhilla yksityiskohdilla."
Margaretin silmät olivat täynnä kyyneleitä — toisin ei voinut ollakaan, kun hänen kärsivä hyväntekijättärensä oli esittämässä kertomusta, joka muutamissa suhteissa muistutti hänen omaa asemaansa. Ja kuitenkaan ei häntä sovi ankarasti moittia, jos hän kiihkeästi pyytäessään suojelijatartaan jatkamaan ei kyennyt pidättämään katsettansa vaistomaisesti suuntautumasta ovelle ikäänkuin pahoitellen Monna Paulan viipymistä.
Lady Hermione näki ja antoi anteeksi mielenliikutusten ristiriidan, ja puolustuksensa oli hänelläkin, jos hän kertomuksensa tarkkapiirteisyydellä ilmaisi, että hän purkaessaan noin kauvan povessaan piilleitä tunteita jonkun verran unohti kuulijansa omat aatokset, joissa Margaretin mielen täytyi olettaa etupäässä liikkuvan, elleivät ne tyyten vallinneet sitä.
"Luullakseni sanoin jo, että toinen palvelija seurasi herrasmiehiä", pitkitti lady. "Toinen jäi meidän seuraamme näköjään esitelläkseen meidät niille kahdelle henkilölle, jotka mieheni merkinanto oli kutsunut paikalle. Pari selittävää sanaa vaihdettiin heidän ja palvelijan kesken murteella, jota minä en ymmärtänyt, ja tarttuen minun ja Monna Paulan hevosta suitsiin taluttivat vieraat meidät valoa kohti, jonka mainitsin aiheuttaneen pysähdyksemme. Minä kosketin Monna Paulaa ja huomasin hänen vapisevan rajusti; se kummastutti minua, koska tiesin hänen luonteensa niin lujaksi ja rohkeaksi, että se oli melkein miehekäs.
"Me saavuimme nuotiolle. Sitä piirittävät mustalaisen näköiset olennot tummine kasvonpiirteineen, isoine sombrero-hattuineen, pistooleilla ja väkipuukoilla varustettuine vöineen ja kaikkine muine kuljeskelevaan ja vaaralliseen elämään kuuluvine piirteineen olisivat kauhistuttaneet minua minä muuna hetkenä hyvänsä. Mutta silloin tunsin vain tuskaa siitä, että olin erinnyt miehestäni melkein juuri pelastukseni hetkenä. Joukkueen naiset — sillä salakuljettajien mukana oli heitäkin neljä tai viisi — vastaanottivat meidät juron kohteliaasti. He eivät asultaan ja tavoiltaan kovinkaan paljoa poikenneet miespuolisista kumppaneistaan — he olivat melkein yhtä karaistuneita ja hurjaluontoisia, pitivät aseita kuten miehetkin ja olivat niiden käytössä tuskin vähemmin kokeneita, kuten sattuvista seikoista huomasimme.
"Oli mahdoton olla pelkäämättä tätä villiä väkeä, mutta he eivät kuitenkaan antaneet meille mitään valittamisen syytä, vaan osoittivat meille kaiken aikaa kömpelöä huomaavaisuutta, sopeutuen puutteisiimme ja heikkouteemme matkan varrella silloinkin kun kuulimme heidän keskenään nurkuvan hempeyttämme — niinkuin karkealuontoinen kantaja jotakin kallisarvoista ja haurasta tavaraa taakakseen saaneena käyttää kaikkia varokeinoja sen varjelemiseksi, samalla kun hän sadattelee siitä johtunutta harvinaista vaivannäköä. Parina kertana, kun he kohtasivat pettymyksiä salakuljetuksessaan, menettivät muutamia tavaroita espanjalaisten tullivirkamiesten kanssa sattuneessa kahakassa ja vihdoin joutuivat sotilasjoukon takaa-ajamiksi, kävi heidän napinansa sävyltään säikähdyttävämmäksi meidän avuttomien naisten hätäisissä korvissa, kun me uskaltamatta olla ymmärtävinämme heitä kuulimme heidän kiroavan saarelaiskerettiläisiä, joiden takia Jumala, Pyhä Jaakob ja Patsaan Pyhä neitsyt olivat tehneet tyhjiksi heidän hyödyntoiveensa. Nämä ovat kamalia muistoja, Margaret."
"Miksi siis, lady rakas", huomautti Margaret, "tahdotte tuolla tavoin viipyä niissä?"