"Hiiteen vertauksenne, emäntä", vastasi oppipoika, "sillä piru minulle sen tietämyksen antoi ja kerjuu siitä saattaa tulla lopuksi. Mutta mitä on se herrasmies tehnyt, jotta hänen täytyy pakoilla? Eihän hän liene paavilainen — Catesbyn ja Piercyn vehkeiden tapaisiin sekautunut — ruutisalaliiton suosijoita?"
"Hyi, hyi! — mitä minusta luuletkaan?" pahaksui emäntä Ursula. "Minä olen yhtä hyvä kristillisen seurakunnan jäsen kuin papin rouva, paitsi että välttämättömät liikeasiat eivät salli minun käydä kirkossa useammin kuin joulupäivänä, taivas auttakoon! Ei, ei — tämä ei ole mitään paavilaisuuteen kuuluvaa. Se urho on vain lyönyt toista puistossa —"
"Haa! mitä?" keskeytti Vincent hätkähtäen.
"Kas, sinä arvaat, ketä tarkoitan. Hän se juuri on, josta olemme niin useasti puhelleet — sama loordi Glenvarloch eikä kukaan muu."
Vincent kavahti jalkeille ja astui lattian yli nopeasti ja horjuen.
"Kas niin, siinä sitä taas ollaan — sinä olet aina jäätä tai ruutia. Istut isossa nojatuolissa levollisena kuin raketti riippuu kehyksessään iloiltana, kunnes sitä kosketetaan sytyttimellä, ja sitte, hiu! olet kolmannessa taivaassa, ihmisäänen ja -silmän kantamattomissa. Jahka olet väsynyt tepastelemaan edes takaisin huoneessa, sanotko minulle sitte päätöksesi, sillä aika on täpärällä? Tahdotko auttaa minua tässä asiassa vai etkö?"
"En — en — en — tuhat kertaa en", kieltäysi Jenkin. "Ettekö ole tunnustanut minulle, että Margaret rakastaa häntä?"
"Kyllä", vastasi emäntä, "niin luulee tyttö, mutta sitä ei kestä pitkälle".
"Ja enkö vastikään kertonut teille", jatkoi Jenkin, "että juuri tuo samainen Glenvarloch nylki minulta ravintolassa joka pennin ja teki minusta lisäksi roiston, voittamalla enemmän kuin oli omaani? Voi sitä kirottua kultaa, jonka silkkikauppias Shortyard suoritti minulle sinä aamuna tiliinsä Pyhän Tapanin kellon korjaamisesta! Jollei minulla kovaksi onnekseni olisi ollut niitä rahoja taskussani, niin olisin vain voinut tyhjentää kukkaroni tahraamatta kunniallisuuttani, mutta menetettyäni kaikki omat varani piti minun väkisinkin panna likoon viimeiset viisi kultarahaa tuon kalaparvessa retkeilevän hain kanssa!"
"Myönnetään", sanoi emäntä Ursula. "Kaiken tämän tiedän, ja minä tunnustan, että kun loordi Glenvarloch oli viimeinen pelikumppanisi, on sinulla oikeus panna häviösi hänen syykseen. Lisäksi vahvistan, mitä jo ennen olen sanonut, että Margaret on tehnyt hänestä sinun kilpailijasi. Mutta eihän nyt hänen ollessaan vaarassa menettää kätensä ole toki aika muistella tätä kaikkea?"