Sellainen oli mistress Martha Trapbois, jonka kuivakiskoinen "mitä haette täältä, sir?" yhä terävämpänä uudistui Nigelin korvaan, hänen tuijottaessaan emäntäänsä ja verratessaan itsekseen tämän ulkomuotoa tuollaiseen kauhtuneeseen ja kolkkoon kuvioon, jotka koristivat hänen makuusijansa vanhoja uutimia. Oli kuitenkin välttämätöntä vastata, ja hän selitti tulleensa tavoittamaan palkollisia, koska hän aamun kalseuden takia halusi tulen sytytettäväksi kamariinsa.
"Apuvaimomme tulee kello kahdeksalta", ilmoitti mistress Martha. "Jos haluatte tulennoksen aikaisemmin, niin on vitsakimppuja ja sangollinen kivihiiliä komerossa portaiden päässä — ja ylähyllyllä on tulukset — voitte laittaa tulen itsellenne, mikäli haluatte."
"Ei — ei — ei, Martha", huudahti hänen isänsä, joka oli vetänyt ylleen arkipuseronsa ja sitelemättömin housuin ja kengin riensi sisähuoneesta, rosvojen nähtävästi vieläkin kummitellessa hänen mielessään, sillä hänellä oli kädessään paljastettu pistomiekka, joka näytti peloittavalta, vaikka ruoste oli hiukan tärvellyt sen kiiltoa. Hänen aatosjuoksunsa oli kuitenkin muuttanut se mitä hän ovella kuuli tulen sytyttämisestä. "Ei — ei — ei", huusi hän, ja jokainen kieltosana oli edeltäjäänsä pontevampi; "herrasmies ei saa vaivautua tulen sytyttämisellä. Minä laitan sen itse, kor-va-uk-ses-ta".
Viime sana oli vanhuksen mieli-ilmaus, jonka hän lausui omituiseen tapaan, ähkien sen tavu tavulta ja pannen suurta painoa viimeiselle. Se olikin jonkunlainen suojeleva pykälä — hän varjeli itseänsä sillä kaikilta haitoilta, joita johtuu kaikkinaisen palveluksen tai kohteliaisuuden ajattelemattomasta tarjoamisesta; useinhan huomaavaisuuden esittäjä saa aihetta katua auliuttaan, kun asianomaiset kiireesti tarttuvat siihen.
"Häpeä, isä", moitti Martha, "niin ei saa käydä. Master Grahame virittää oman tulensa tai odottaa kunnes apuvaimo tulee sen laittamaan — kummin päin häntä haluttaa."
"Ei, lapsi — ei, lapsi. Martha-lapsonen, ei", hoki vanha saituri; "mikään apuvaimo ei saa koskettaa tuliristikkoa minun talossani. Ne panevat — uh, uh — vitsakimpun päällimäiseksi, ja sillä lailla eivät kivihiilet syty, ja lieska leimahtaa ylös hormiin, ja puut ja lämpö haaskaantuvat. Minä kyllä laitan sen kunnollisesti herrasmiehelle, korvauksesta, jotta se kestää — uh, uh — kestää kaiken päivää." Tässä hänen kiivautensa yllytti yskän niin rajuksi, että Nigel kykeni vain joistakuista hajallisista sanoista käsittämään jatkon — kehoituksen tyttärelle siirtämään pois hiilihangon ja pihdit vieraan kamarista ja vakuutuksen, että hänen isäntänsä tarpeen mukaan kävisi sitä hoitelemassa "korvauksesta".
Martha osoitti yhtä vähän huomiota ukon määräyksille, kuin hallitseva aviosiippa sorretulle miehellensä. Hän vain kertasi vielä pontevammin ja moittivammin: "Häpeä, isä — häpeä!" Sitte kääntyen vieraaseensa hän sanoi tavalliseen tylyyn tapaansa: "Master Grahame, on parasta olla teitä kohtaan suora heti alussa. Isäni on vanha, hyvin vanha mies, ja hänen älynsä on hiukan heikontunut, kuten voitte nähdä — vaikka minä en neuvoisi teitä menemään hänen kanssaan kauppoihin, muutoin saatatte huomata oman järkenne jäävän alakynteen. Minä taasen olen yksinäinen nainen enkä totta puhuakseni suurestikaan huoli nähdä tai puhutella ketään. Jos voitte tyytyä nukkumatilaan, suojaan ja turvaan, niin on oma vikanne, ellette niitä saa; ja niitä etuja ei ole aina tavattavissa tältä onnettomalta tienoolta. Mutta jos etsitte kunnioittavaa huomaavaisuutta ja palvelusta, niin sanon teille heti, että niitä ei saa täältä."
"Minulla ei ole tapana tunkeutua kenenkään tuttavuuteen, madam, tai tuottaa vaivaa", vastasi vieras. "Kuitenkin tarvitsen palvelijaa auttamaan pukeutumisessani. Kenties voitte suosittaa minulle sellaisen?"
"Kyllä, kaksikymmentä", vastasi mistress Martha, "jotka sieppaavat kukkaronne sidellessään nauharuusukkeitanne ja leikkaavat kurkkunne, tasoittaessaan pielustanne".
"Minä rupean itse hänen palvelijakseen", tarjoutui vanhus, jonka ymmärrys joksikin aikaa haipuneena oli taas osittain päässyt keskustelun tasalle. "Minä harjaan hänen viittansa — uh, uh — ja sidon nauhansa — uh, uh — ja puhdistan kenkänsä — uh — ja juoksen hänen asioillaan nopeasti ja taatusti — uh, uh, uh, uh — korvauksesta."