"Hyvästi, sir", virkkoi Martha Nigelille jyrkästi. "Tyttärelle ei voi olla mieluista, että vieras kuulee hänen isänsä haastavan tuollaista. Jos olette todella herrasmies, niin peräydytte omaan huoneeseenne."
"En tahdo viipyä hetkeäkään", vastasi Nigel kunnioittavasti, sillä hän tajusi, että asianhaarat lievensivät naisen ynseyttä. "Tahtoisin vain kysyä teiltä, voiko palvelusmiehen avun hankkimisesta toden teolla koitua vaaraa tässä paikassa?"
"Nuori herra", selitti Martha, "vähänpä tunnette Whitefriarsia, kun sitä kysytte. Me asumme yksinämme tässä talossa, ja harvoin on vieras päässyt tänne — ja suoraan puhuen ette olisi päässyt tekään, jos minun mieltäni olisi kysytty. Katsokaa ovea — päättäkää, voiko linnassakaan olla vankempaa; alikerran ikkunoita suojelee ristikko ulkopuolelta, ja katsokaahan näitä luukkuja sisäpuolella."
Hän veti yhden niistä syrjään ja näytti tukevat teljet ja vitjat, joilla ne kiinnitettiin. Sillävälin köpitti ukko hänen viereensä, tarttui vapisevalla kädellä hänen hameeseensa ja kuiskasi hätäisesti: "Älä näytä, miten ne avataan ja lukitaan. Älä näytä hänelle sitä temppua, Martha — uh, uh — mistään korvauksesta." Martha pitkitti olematta hänestä millänsäkään:
"Ja kuitenkin, nuori herra, olemme useanakin kertana olleet vähällä havaita kaikki nämä puolustusneuvot liian heikoiksi varjelemaan henkeämme. Niin pahan vaikutuksen on tehnyt kunnottomaan naapuristoomme onneton kuulopuhe isä-parkani rikkaudesta."
"Älä sano siitä mitään, vaimo", kielsi saituri, jonka äreyttä lisäsi pelkkä oletuskin, että hän oli varakas. "Älä sanaakaan hiisku siitä, taikka lyön sinua, vaimo — rusikoitsen sauvallani valheiden levittämisestä, jotka lopuksi toimittavat kurkkumme leikatuiksi — uh, uh. Minä olen vanha köyhä mies", jatkoi hän Nigeliin kääntyen, "ruti köyhä mies, valmis tekemään mitä hyvänsä rehellistä työtä, kohtuullisesta korvauksesta".
"Sentähden varoitan teitä elämäntavoistanne, nuori herra", puheli Martha. "Siistiämiseen käytetty päivätyöläinen palvelee teitä kyllä mikäli kykenee, mutta viisas mies on paras oma apulaisensa."
"Te olette antanut minulle hyvän opetuksen, madam, ja minä kiitän siitä. Varmasti tutkistelen sitä aikaa myöten."
"Siinä teette hyvin", vakuutti Martha. "Ja koska näytätte olevan kiitollinen neuvosta, niin annan teille pari lisää, vaikka yleensä en pyri neuvomaan ihmisiä. Älkää antautuko tuttavuuteen kenenkään kanssa Whitefriarsissa, älkääkä millään ehdolla lainatko rahaa, olletikaan isältäni, sillä hän petkuttaa teitä, niin hourulta kuin hän näyttääkin. Lopuksi, ja ennen kaikkea, älkää viipykö täällä hetkeäkään kauvemmin kuin on pakko. Hyvästi, sir."
"Käivärä puu voi kantaa hyviä hedelmiä ja tyly luonne antaa oivallisia neuvoja", ajatteli Glenvarlochin loordi peräytyessään omaan huoneeseensa. Siellä sama aatos johtui yhä uudestaan hänen mieleensä, kun hän lämmikkeekseen asteli edes takaisin, kykenemättä vielä suopumaan siihen ajatukseen, että hän laittaisi oman tulennoksensa.