"Mitä siihen asiaan tulee, mylord, niin olen aina kuullut teidän maanmiestenne tietävän yhtä hyvin kuin muutkin ihmiset, mitä heidän etuunsa sopii. Ja totta puhuakseni en kuulopuheeltakaan tiedä mitään paikkaa, missä viisikymmentätuhatta puntaa — ajatelkaa, viisikymmentätuhatta puntaa — tekee naisen tervetulleemmaksi kuin teidän muinaisessa kuningaskunnassanne. Ja pienestä olkapään kieroudesta puhumatta on mistress Martha Trapbois varsin juhlallisen ja majesteetillisen näköinen henkilö, jotapaitsi hän hyvinkin saattaa olla parempaa sukua kuin yksikään aavistaa, sillä vanha Trapbois ei suurestikaan näytä hänen isältään, ja hänen äitinsä oli lämminsydäminen, vapaamielisen lainen nainen."
"Minä pelkään", huomautti Nigel, "että se mahdollisuus on hiukan liian epämääräinen, taatakseen hänelle suotuisaa vastaanottoa kunnialliseen perheeseen".
"No, siinä tapauksessa, mylord", vastasi Hildebrod, "pidän luultavana, että hän kyllä pitää puoliaan heidän kanssaan, sillä rohkenenpa vakuuttaa, että hänellä on kylliksi sisua riittämään koko heimonne vastapainoksi".
"Siitä saattaa koitua minulle hiukan haittaa", vastasi Nigel.
"Ei hiventäkään — ei hiventäkään", vastasi kekseliäs herttua. "Jos hän alkaisi käydä jotenkin sietämättömäksi, mikä on hyvinkin mahdollista, niin teidän arvoisassa talossanne, jonka oletan linnaksi, on epäilemättä sekä torneja että vankiluolia, ja te voitte työntää armaan aviosiippanne jompaankumpaan. Silloin tiedätte olevanne rauhassa hänen kieleltään, ja hän on silloin ystävienne halveksumisen joko ylä- tai alapuolella."
"Viisaasti neuvottu ja kaikin puolin kohtuuden mukaan", myönsi Nigel. "Sellainen pidätys olisi myös sovelias palkka hänen hupsuudestaan, jos se toimittaa minulle valtaa hänen suhteensa."
"Suositte siis suunnitelmaa, mylord?" kysyi herttua Hildebrod.
"Minun täytyy miettiä sitä vuorokausi", sanoi Nigel. "Ja minä pyydän teitä järjestämään asiat siten, että minua ei enää häiritä vieraskäynneillä."
"Me annamme julistuksen kotirauhastanne", lupasi herttua. "Ja te ette luule", lisäsi hän alentaen äänensä luottamukselliseksi kuiskaukseksi, "että kymmenentuhatta on liian suuri hyvitys hallitsijallenne holhuusta?"
"Kymmenentuhatta!" kummeksui loordi Glenvarloch. "Mutta tehän vastikään sanoitte viisituhatta."