"Ahaa, huomaatteko sen?" virkkoi herttua, koskettaen nenänsä sivua sormellaan. "Ei, jos olette tarkannut sanojani niin huolellisesti, niin ajattelettekin asiaa vakavammin kuin luulin, kunnes saitte minut ansaan. No no, emme me riitele korvauksesta, niinkuin vanha Trapbois sitä sanoisi. Voittakaa ja ottakaa te neitonen; se ei käy teidän kasvoillanne ja ryhdillänne vaikeaksi, ja minä pidän siitä huolen, että teitä ei kukaan häiritse. Minä toimitan julistuksen senaatilta niin pian kuin se kokoontuu puolipäiväistuntoonsa."
Ja herttua Hildebrod jätti hyvästi.
24. luku.
Tihutyö.
Herttua Hildebrodin peräydyttyä oli Nigelin ensimäisenä vaikutelmana vastustamaton halu nauraa viisaan neuvojan hankkeelle, joka olisi siten tahtonut yhdistää hänet iällisyyteen, rumuuteen ja nyreyteen. Mutta hänen seuraavana tunteenaan oli sääli onnetonta isää ja tytärtä kohtaan; tämän kurjan tienoon ainoina varakkaina henkilöinä näyttivät he raakalaismaan rannikolle ajautuneelta haaksihylyltä, jota vain tuokioksi varjelee ryöstöltä likeisten heimojen keskinäinen kateus. Myöskään ei hän voinut olla tajuamatta, että hänen oma asumisensa täällä oli yhtä täpärää ja että alsatialaiset ajattelivat häntä samassa valossa kuin kohdellaan merenantimia Cornwallin rannikolla taikka Afrikan erämaissa samoavaa rikasta karavaania, joka on sikäläisten seutujen riistäjäkansain mielestä dummalafong, mikä merkitsee ahmittavaksi annettua — kaikille yhteistä saalista.
Nigel oli jo laatinut oman suunnitelmansa vapautuakseen kaikin mokomin vaarallisesta ja halventavasta asemastaan; pannakseen sen heti täytäntöön odotti hän vain Lowestoffen sanansaattajan paluuta. Mutta tätä ei kuulunut, ja sillävälin sai hän kulutetuksi aikaansa vain tarkastelemalla edellisestä asunnostaan lähetettyjä tavaroitaan, valitakseen välttämättömimpiä esineitä pieneksi mukaanotettavaksi kääryksi siltä varalta, että hänen oli poistuttava salaisesti ja äkkiä. Hän oivalsi nimittäin, että joutuisuus ja huomion välttäminen olivat erityisen tarpeellisia, jos hän aikoi päästä kuninkaan puheille, kuten hänen miehuullisuutensa ja etunsakin olivat saaneet hänet päättämään menettelytavakseen.
Siinä puuhassaan hän havaitsi suureksi tyytyväisyydekseen, ettei master Lowestoffe ollut pannut tavarain mukaan ainoastaan hänen pistomiekkaansa ja väkipuukkoansa, vaan pistooliparinkin, jota hän oli pitänyt matkoillaan; ne olivat kooltaan pienempiä ja mukavampia kuin isot petronelit eli ratsupistoolit, jotka silloin olivat yleiseen käytännössä, sillä ne oli tehty kannettaviksi vyössä tahi taskussa. Vankkojen ja ystävällisten kumppanien puutteessa rohkaisee miestä parhaiten se tieto, että hän on hyvin aseistettu tarpeen varalta. Nigel oli hiukan huolestuneesti ajatellut, miten epävarmaa hänen oli uskaltaa henkeänsä hyökkäyksen sattuessa sen kömpelön aseen varaan, jonka hän oli saanut Lowestoffelta valepukunsa täydentämiseksi. Nyt tunsi hän melkein voitonriemuista varmuutta, kun veti huotrasta oman koetellun kelpo pistomiekkansa, pyyhki sen nenäliinallaan, tutki sen kärkeä, taivutti sitä pariin kertaan maata vasten koetellakseen sen karaistua metallia ja lopulta pani sen takaisin huotraan sitäkin kiireisemmin, kun kuuli kamarinsa ovelta koputusta eikä halunnut näyttäytyä röyhistelemässä kamarissaan paljastetuin miekoin.
Hänen vanha isäntänsä sieltä tuli ilmoittamaan hänelle monin kyyristelevin kumarruksin, että kamarin vuokrana oli kruunu päivässä ja että se Whitefriarsin tapojen mukaan oli aina maksettava ennakolta, vaikka hän ei koskaan epäröinyt jättää rahaa viikoksi tai pariksi taikka kuukaudeksikin sellaisen kunnioitettavan vieraan kuin master Grahamen haltuun, kunhan koroksi suoritettiin joku kohtuullinen korvaus. Nigel suoriutui vanhan höperön tungettelusta heittämällä pöytään kaksi kultarahaa, pyytäen saada käyttää nykyistä huonettansa kahdeksan päivää, mutta lisäten kuitenkin, että hän ei arvellut viipyvänsä niin pitkää aikaa.
Säihkyvin silmin ja vapisevin käsin kouraisi saituri rahat. Tavattomasti mielissään punnitsi hän kolikoita kuihtuneen sormensa kärjellä, mutta alkoi melkein heti osoittaa, että kullan omistaminenkin kykenee vain hetkiseksi tyydyttämään sydäntä, joka kuitenkin mitä kiihkeimmin himoitsee sitä. Ensiksikin saattoivat kolikot olla vajapainoisia. Hätäisesti otti hän povestaan pienen vaa'an ja punnitsi ne, ensin yhdessä ja sitten erikseen. Hän hymyili riemuissaan, kun näki niiden saavuttavan oikean tasapainon — se seikka saattoi lisätä hänen voittoaan, jos piti paikkansa yleinen huhu, että Alsatiassa oli vähän liikkeellä täysipainoisia kultarahoja ja ettei yksikään lähtenyt pyhäköstä siinä kunnossa.
Toinen pelko häiritsi sitte vanhan saiturin mielihyvää. Hän oli juuri kyennyt tajuamaan, että Nigel aikoi muuttaa munkkilasta ennen sen ajan päättymistä, josta hän oli tallettanut vuokramaksun. Kenties hän siis odotti saavansa osan suorituksestaan takaisin, ja sellainen saamansa peräyttäminen soveltui vanhan herran mielialaan kaikkein vähimmin. Hän alkoi oletuksensa varalle ladella estelyitä tästä aiheesta, luetella erinäisiä syitä, minkä vuoksi kerran huoneenvuokraan määrätystä rahasta ei voitu osaakaan maksaa millään ehdolla takaisin isännän kärsimättä siitä suurta haittaa. Malttamattomaksi käyden tokaisi Nigel hänelle, että rahat olivat ehdottomasti isännän, hänen ollenkaan tahtomattansa periä siitä mitään takaisin — hän vain pyysi vastikkeeksi vapautta saada oleskella yksinään siinä huoneessa, josta hän oli suorittanut maksun. Vanhalla Trapboisilla oli vielä kielellään paljon sellaista lepertelyä, jolla hän oli aikoinaan jouduttanut monen nuoren tuhlarin häviötä. Hän innostui nyt kiittelemään uuden vieraansa ylvästä ja anteliasta esiintymistä, kunnes Nigel kärsimättömänä tarttui vanhusta käteen ja varovasti, mutta vastustamattomasti talutti hänet kamarin ovelle. Siitä hän työnsi isäntänsä ulos, mutta niin säädyllisesti ja kohtuullisesti käyttäen voimakkuuttaan, että se toimenpide ei tuntunut ollenkaan häpäisevältä. Pannen oven lukkoon alkoi hän nyt menetellä pistooliensa suhteen kuten äsken miekkansa, huolellisesti tutkien piitä ja hanoja sekä tarkastaen, missä kunnossa hänen vähäiset ampumavaransa olivat.