"Äläs nyt, veikko", virkkoi hänen kumppaninsa, "tuo ei ole oikeata virtapuhetta. Kaksinkertaisesta taksasta on meidän pakko soutaa noita-akkaa munankuoressa, jos määrätään. Vetele siis pois, Jack, älkäämmekä tässä turhia jaaritelko."
He siis työntäysivät virralle ja alkoivat solua alas uomaa jokseenkin hyvää vauhtia, niin raskaassa lastissa kuin olivatkin.
Kevyemmistä aluksista, jotka mennen tai tullen saavuttivat ja sivuuttivat heidät, tervehdittiin heitä meluisalla naljailulla, jota silloin sanottiin vesisukkeluudeksi. Mistress Marthan peräti sulottomat kasvonpiirteet Nigelin nuoruuden, uljaan ryhdin ja komean ulkomuodon vastakohtana olivat sen pääasiallisena aiheena, samalla kun heidän huomiotansa ei välttänyt se seikka, että vene oli hiukan liiaksi kuormitettu. Heitä puhuteltiin ruokakauppiaan eukkona, joka oli huvimatkalla vanhimman puotipoikansa kanssa — isoäitinä, joka oli viemässä pojanpoikaa kouluun — nuorena riuskana irlantilaisena, joka kuljetti vanhaapiikaa tohtori Rigmarolen luo Redriffeen, tämä kun solmi yhteen kerjäläisiä kuuden pennyn kolikosta ja viinaryypystä. Kaikkeen tähän pilkkaan vastasivat samalla mitalla Vihreänuttu ja hänen kumppaninsa, käyden sukkeluuden sotaa yhtä kerkeästi kuin ahdistajatkin.
Sillävälin tiedusti loordi Glenvarloch alakuloiselta matkatoveriltaan, oliko tämä ajatellut mitään paikkaa, missä voisi turvallisesti oleskella omaisuutensa haltijana. Toinen tunnusti avopuheisemmin kuin ennen, että hänen isänsä luonne ei ollut jättänyt hänelle mitään ystäviä. Siitä asti kun Trapbois oli muuttanut Whitefriarsiin, karttaakseen eräitä kiihkeän voitonpyyntinsä laillisia seuraamuksia, oli hänen tyttärensä viettänyt aivan sulkeutunutta elämää. Hän ei ollut pitänyt yhteyttä sen kaupunginosan väestön kanssa, ja sekä siellä asuminen että isän kitsaus oli täydellisesti eristänyt hänet kaikesta muusta seurasta. Nyt halusi hän ensiksikin saada säädyllisen vuokra-asunnon ja rehellisten ihmisten kannatusta, vaikka kuinka halpa-arvoisten, kunnes kuulustaisi laintuntevaa neuvoa isänsä murhaajan saattamisesta oikeudelliseen vastuuseen. Epäröimättä syytti hän rikoksesta Colepepperiä, jonka tiesi yhtä kykeneväksi mihin tahansa salakavalan julmuuden tekoon kuin hän oli raukkamainen siinä, missä vaadittiin todellista miehuutta. Häneen oli aikaisemmin kohdistunut raskaita epäluuloja kahdesta rosvouksesta, joista toiseen liittyi katala murha. Marthan sanoista kävi selville, että kapteeni oli tavoitellut hänen kättään helpoimpana ja turvallisimpana keinona isän rikkauksien anastamiseen, ja hänen mitä jyrkimmin torjuessaan vehkeilijän lähentelyn oli tämä uhkaillut kostoa hämärin viittauksin, jotka sekä isän tähden että omasta puolesta olivat alituiseen pitäneet häntä jännityksissä, varsinkin kun taloon oli jo parina kertana tehottomasti yritetty tunkeutua.
Jollei Nigelin kunnioittava hienotuntoisuus onnetonta naista kohtaan olisi ollut esteenä, olisi hän voinut nyt mainita Martha Trapboisin epäluuloja vahvistavan seikan, joka oli jo juolahtanut hänen mieleensä. Hän muisti vanhan Hildebrodin edellisenä yönä vihjanneen, että joku hänen ja Colepepperin välinen keskustelu oli jouduttanut tihutyötä. Puhe oli kajonnut suunnitelmaan, jonka Hildebrod oli suvainnut keksiä avioliiton rakentamiseksi itse Nigelin ja Trapboisin rikkaan perijättären kesken, joten oli varsin todennäköistä, että palaamattoman tilaisuuden menettämisen pelko ja mielihankkeessaan pettyneen alhaisen konnan kehno ilkeys olivat kannustaneet pahantekijää tähän väkivallan työhön. Se ajatus, että hänen oma nimensä oli jossain määrin sekaantunut kamalan murhenäytelmän vaikuttimiin, sai loordi Glenvarlochin kahta myötätuntoisemmin harrastamaan pelastamansa uhrin kohtaloa, samalla kun hän itsekseen päätti omalta osaltaan panna parhaansa verityön selvittämiseen heti kun oli saanut omat asiansa hiukankin järjestymään.
Kuultuansa kumppaniltaan, ettei tämä osannut laatia sen parempaa omaa suunnitelmaa, kehoitti Nigel häntä ottamaan toistaiseksi asunnon vanhan isäntänsä, laivatarpeiden kauppias Christien talosta Paavalin laiturin viereltä, kuvaillen tuon arvoisan pariskunnan säädyllisyyttä ja rehellisyyttä sekä lausuen toivovansa, että he ottaisivat hänet luokseen tai ainakin opastaisivat sellaiseen perheeseen, josta menisivät takuuseen, kunnes hän ehtisi itse järjestää olonsa vakinaisemmin.
Nais-parka vastaanotti hyljätyssä asemassaan mieluisan neuvon hyvin kiitollisesti, tosin ilmaisten tunteensa lyhytsanaisesti, mutta lämpimämmin kuin hänen mielialansa luontainen jurous oli vielä kertaakaan taipunut saamaan mitään tulkituksi. Loordi Glenvarloch ilmoitti sitte Marthalle, että eräät hänen omaa turvallisuuttansa koskevat syyt vaativat hänen siekailematonta lähtöänsä Greenwichiin. Hän ei senvuoksi voinut saattaa kumppaniansa Christien taloon, kuten olisi muutoin mielellään tehnyt. Mutta reväisten lehden muistikirjastaan hän kyhäsi muutamia isännälleen osoitettuja rivejä, vedoten tämän rehellisyyteen ja ihmisrakkauteen. Hän mainitsi kirjeen tuojan olevan kipeässä väliaikaisen suojeluksen ja hyvän neuvonnan puutteessa, joista eduista hän kuitenkin kykeni suorittamaan runsaan hyvityksen. Kirjoittaja pyysi sentähden John Christietä vanhana ja hyvänä ystävänänsä suomaan vieraalle suojaa kattonsa alla lyhyeksi aikaa taikka sen ollessa hänelle hankalaa ainakin neuvomaan tälle soveliaan asunnon. Lopuksi hän antoi kelpo kauppiaalle hiukan vaikeammankin tehtävän, suosittaa suojeluksen hakijalle rehellisen tai edes hyvässä maineessa olevan asianajajan neuvontaa ja apua, jotta vieras saisi toimeen erään tärkeän lainopillisen asiansa. Kirjelmän vahvisti hän omalla nimellään ja antoi sen holhotilleen; tämä vastaanotti sen taaskin lämpimästi lausutuin sanoin: "kiitän teitä", jotka ilmaisivat hänen vilpitöntä tunnustustaan paremmin kuin kymmenet korulauselmat olisivat voineet. Nigel käski sitte miesten soutaa Paavalin laituriin, jota olivat nyt lähenemässä.
"Meillä ei ole aikaa", esteli Vihreänuttu; "emme voi pysähdellä joka hetki".
Mutta Nigelin vaatiessa määräyksensä tottelemista ja lisätessä kumppaninsa tahtovan astua siellä maihin vakuutti soutumies pitävänsä parempana hänen ottamaansa tilaa kuin suomaansa seuraa, ja vene siis poikkesi laiturin kylkeen. Tuollaisissa paikoissa kärkkyvistä kantajista oli kaksi helposti saatavissa ottamaan haltuunsa rahakirstun ja samalla opastamaan sen omistajan John Christien hyvintunnettuun taloon; itse mieskin oli kaikille ympäristössä asuville tuttu.
Suuresti keventyneenä luisti vene alas Thamesia sikäli nopeammin. Mutta meidän on muutamiksi minuuteiksi jätettävä se virralle, sillaikaa mainitaksemme loordi Glenvarlochin suosituksen tuloksen.