"Ja jos sinä pitkität solvauksiasi oman oveni edessä vielä vain kaksikin minuuttia", vastasi John Christie, "niin kutsun konstaapelin ja toimitan skotlantilaiset nilkkasi englantilaisen jalkapuun tuttavuuteen!"
Hän kääntyi palaamaan myymäläänsä jonkun verran voitollisena, sillä olipa hänen vihamiehensä sisällinen urheus kuinka suuri hyvänsä, tämä ei ilmaissut mitään halua kehittää kiistaa äärimäisilleen — kenties tietoisena siitä, että mitä tahansa etua hän voisi voittaa kahdenkeskisessä nujakassa John Christien kanssa, sen runsaaksi vastapainoksi tulisi Vanhan Englannin järjestysvallan sekaantuminen jupakkaan, olletikin kun sikäläiset viranomaiset eivät siihen aikaan olleet erityisen suosiollisia uusille alamaisnaapureilleen niissä monissa mellakoissa, joita alituiseen tapahtui noiden kahden ylpeän kansan yksilöiden kesken, näissä kun vielä säilyi vuosisatoja kestänyt kansallisviha voimakkaampana kuin muutamia vuosia takaperin tapahtunut suopumuksensa saman kuninkaan hallittavaksi.
Mistress Martha oli asunut liian kauvan Alsatiassa kummastuakseen tai säikähtyäkseen näkemästänsä kiistasta. Hän vain ihmettelikin, että suukopu ei päättynyt johonkin tuollaiseen väkivallan tekoon, jotka olivat niiden tavallisena loppuna pyhäkössä. Riitelijäin erotessa toisistaan ei hänellä voinut olla aavistustakaan siitä, että vihojen syy oli syvemmällä kuin hänen kuulemissaan tai näkemissään jokapäiväisissä samanlaisissa kohtauksissa; epäröimättä pysähdytti hän isäntä Christien tämän palatessa myymälään ja ojensi tälle loordi Glenvarlochilta saamansa kirjelmän. Jos hän olisi paremmin tuntenut elämää ja sen toimia, niin hän olisi varmasti odottanut rauhallisempaa hetkeä, ja hänellä oli syytä katua äkkipikaisuuttaan, kun kiivastunut rihkamakauppias sanaakaan virkkamatta tai viitsimättä vilkaista kirjeestä muuta kuin allekirjoituksen paiskasi sen maahan, polki sitä syvästi halveksien ja peräytyi myymäläänsä, sulkien luukkuoven, murahdettuaan kirjeen tuojalle vain jotakin paljoa enemmän kiroukselta kuulostavaa kuin oikein soveltui hänen vakavaan ulkomuotoonsa.
Sanomatonta tuskaa tuntien näki hyljätty, ystävätön ja onneton nainen siten ainoan toiveensa avun, kannatuksen ja suojeluksen saamisesta silmänräpäyksessä häipyvän, kykenemättä käsittämään siihen syytä, sillä tehdäksemme hänelle oikeutta on meidän mainittava, että hänen mieleensä ei hetkeksikään juolahtanut epäluuloa sen ystävän petollisuudesta, jonka hän tunsi Nigel Grahamen nimellä; sellainen ratkaisu olisi kyllä helposti saattanut herätä monenkin mieleen siinä asemassa. Vaikka hän ei luonnostaan vähällä taipunut pyytelyyn, ei hän voinut olla huudahtamatta kiukkuisen kauppamiehen jälkeen: "Hyvä isäntä, kuulkaa minua vain hetkinen! Armeliaisuuden tähden, säädyllisyyden nimessä!"
"Armeliaisuuttako ja säädyllisyyttä häneltä, mistress!" sanoi skotlantilainen, joka yhä piti urheasti hallussaan kiistakenttää, vaikka hän ei yrittänyt estää vastustajansa peräytymistä. "Yhtä hyvin voisitte odottaa viinaa herneenvarsista tai maitoa sierasta. Mies on hullu, vieläpä synnyntähullu."
"Minun on sitte täytynyt erehtyä henkilöstä, jolle kirje oli osoitettu", ja puhuessaan mistress Martha Trapbois oli kumartumaisillaan ottamaan paperia, jota oli niin tylysti pidelty. Kohteliaasti ehättäysi hänen kumppaninsa edelle, mutta aivan yhtä hyvää seuratapaa ei ollut, että hän vaivihkaa vilkaisi siihen, ollessaan ojentamassa sitä hänelle, ja allekirjoituksen osuessa silmäänsä hän virkahti ihmeissään: "Glenvarloch — Glenvarlochin Nigel Olifaunt! Tunnetteko Glenvarlochin loordin, mistress?"
"En tiedä kenestä puhutte", vastasi mistress Martha nyreästi. "Sain sen paperin eräältä master Nigel Grahamelta."
"Nigel Grahamelta! — hm. Ahaa, niin, aivan oikein — minä unhotin", sanoi skotlantilainen. "Pitkä ja vanttera nuori mies, jokseenkin minun mittaiseni; kirkkaat siniset silmät kuin haukalla; miellyttävä puheenlaatu, hiukan ystävälliseen pohjoismaalaiseen haasteluun vetävä, vaan ei paljoakaan sen takia, että hän on oleksinut ulkomailla?"
"Se kaikki on totta — ja entä sitte?" kysyi saiturin tytär.
"Samanvärinen tukka kuin minulla?"