"Herätetäänkö teidän maassanne ihmisiä, kun tahdotaan tietää, nukkuvatko he vai eivätkö?" virkahti poika.
"Ei, nuori herraseni", vastasi Nigel; "mutta kun he itkevät sillä tavoin kuin sinä unissasi, herätetään heidät, jotta nähdään, mikä heitä vaivaa".
"Vähänpä merkitsee kellekään, mikä minua vaivaa", sanoi poika.
"Totta kyllä", huomautti loordi Glenvarloch; "mutta sinä tiesit ennen nukahdustasi, kuinka vähän kykenin auttamaan sinua vaikeuksissasi, ja kuitenkin näytit taipuvaiselta osoittamaan minulle jonkun verran luottamusta".
"Jos niin oli asia, niin olen muuttanut mieltä", vastasi poika.
"Ja mikähän lienee aiheuttanut sen mielenmuutoksen?" sanoi loordi Glenvarloch. "Jotkut puhuvat unissaan — kenties on sinulla nukkuessasi kuulemisen lahja?"
"Ei, mutta patriarkka Joosef ei ikinä nähnyt oikeampia unia kuin minä."
"Vai niin!" virkkoi loordi Glenvarloch. "Ja sanohan, minkä unen olet nähnyt, joka on riistänyt minulta suosiollisen mielipiteesi, sillä se nähdäkseni on asian ytimenä."
"Saatte päättää itse", vastasi poika. "Olin unissani olevinani synkässä metsässä, missä koirat haukkuivat ja torvet kajahtelivat ihan niinkuin kuulin Greenwichin puistossa."
"Se johtui siitä, että olit puistossa tänä aamuna, sinä yksinkertainen hupsu", huomautti Nigel.