"Minua surettaa sanoa", vastasi Heriot, "että hän kieltää tietävänsä mitään teidän ylhäisyytenne asioista sen jälkeen kun hän lähetti erään asiamiehensä tuomaan teille tavaroitanne".
"Soutumiehet sanoivat olevansa hänen hankkimiansa."
"Soutumiehet!" toisti Heriot; "toinen heistä on osoittautunut joutilaaksi oppipojaksi, vanhastaan tutuksi minulle, ja toinen on tipo tiessään. Mutta nyt pidätetty mies vakuuttaa itsepintaisesti olleensa teidän ylhäisyytenne palkkaama, ja yksistään teidän."
"Hän valehtelee!" kivahti loordi Glenvarloch. "Minulle hän sanoi master Lowestoffen lähettäneen hänet. Toivoakseni on tuo hyväsydäminen herrasmies vapaalla jalalla?"
"On", vastasi Heriot, "hän pääsi moitteella tuomarikunnan tutkinnosta, kun oli sekaantunut teidän ylhäisyytenne asioihin. Hovi haluaa pysyä hyvissä väleissä nuorten lakikoululaisten kanssa tällaisina rauhattomina aikoina; muutoin ei hän olisi selviytynyt niin helpolla."
"Se on ainoa lohdullinen sana, mitä olen teiltä kuullut", ilahtui Nigel. "Mutta tuo onneton nainen — hän ja hänen arkkunsa joutuivat kahden kantajan huomaan."
"Samaa sanoo soutumieheksi tekeytynyt; mutta laiturilla puuhailevista miehistä ei yksikään tunnusta olleensa siinä toimessa. Näen sen aatoksen tekevän teidät levottomaksi, mylord; mutta kaikin mahdollisin ponnistuksin koetetaan saada selvää nais-paran olopaikasta — jos hän vielä on hengissä. Ja nyt, mylord, on asiani puhuttu mikäli se koskee yksinomaan teidän ylhäisyyttänne; loppu on muodollisempaa laatua, kuuluen liikealalle."
"Ryhtykäämme siihen viivyttelemättä", sanoi loordi Glenvarloch.
"Mieluummin kuulisin kenen tahansa muun asioista kuin omistani."
"Ette ole voinut unohtaa, mylord", jatkoi Heriot, "sitä sopimusta, joka laadittiin muutamia viikkoja takaperin loordi Huntinglenin luona — jolla hankittiin suuri rahasumma teidän ylhäisyytenne sukutilan lunastamiseksi?"
"Hyvin muistan sen", vastasi Nigel, "ja nykyinen tylyytenne ei voi häivyttää mielestäni silloin osoittamaanne ystävällisyyttä".