Päällikkö näytti katsahtavan häneen ja olevan hetkiseksi ikäänkuin epätietoinen.
"Nuorukainen tarvitsee mieluisaa kumppania, joka kykenee kuvailemaan hänelle häntä kohtaavan rangaistuksen laadun ja selittelemään muita hänelle kuuluvia seikkoja. En jätä häntä ennen kuin valaisen hänelle, kuinka perinjuurin hän on jouduttaunut häviöön töyhdöstä kannukseen asti, kuinka surkea on hänen nykyinen tilansa ja kuinka vähän mahdollisuutta on sen parantamiseen."
"No, Sir Mungo", vastasi päällikkö, "jos tosiaan luulette tuon kaiken olevan hyvin lohdullista asianomaiselle, niin lähetän vartijan saattamaan teitä".
"Ja minä", sanoi George, "pyydän nöyrästi lady Manselia lainaamaan joitakuita kamarineitonsa vaatekappaleita tälle huimapäiselle heilakalle, sillä minä tärvelen maineeni, jos kävelen ylös Towerin mäkeä hänen kanssaan, kun hän on tuossa kunnossa — eikä typerä tyttönen kuitenkaan näytä siinä asussa varsin hullulta".
"Toimitan heti vaununi teidän käytettäväksenne", lupasi avulias rouva.
"Tosiaankin, madam, jos kunnioitatte meitä sellaisella kohteliaisuudella, otan sen kiitollisesti vastaan", vastasi porvari, "sillä minulla on kovin kiireellisiä liikeasioita, ja aamupäivä on jo mennyt hyvinkin hyödyttömästi hukkaan".
Vaunut toimitettiin siis esille, ja niillä saapui arvoisa porvari holhottinsa kanssa rakennukseensa Lombard-kadulle. Siellä hän havaitsi lady Hermionen tuskallisesti odotelleen hänen tuloansa, sillä tämä oli juuri saanut käskyn valmistautua olemaan tunnin kuluttua saapuvilla kuninkaallisessa neuvoskunnassa. Ollen kokematon liikeasioissa ja elettyään kauvan erillään seurapiireistä ja koko maailmasta joutui hän tuosta tiedosta mitä suurimpaan hätäännykseen, ikäänkuin ei se olisi ollut välttämättömänä seurauksena anomuksesta, jonka hän oli Monna Paulan välityksellä jättänyt kuninkaalle. George Heriot moitti häntä säveästi siitä, että hän oli ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin niin tärkeässä asiassa ennen neuvojansa palaamista Ranskasta, olletikin kun hän oli pyytänyt lady Hermionea pysymään alallaan kirjeessä, jonka ohella hän oli lähettänyt Parisista todisteita. Toinen saattoi vastauksessaan vain vedota vaikutukseen, joka hänen viipymättömällä toimimisellaan asiassa kaiketi olisi hänen sukulaisensa loordi Glenvarlochin kohtaloon, sillä häntä hävetti tunnustaa, kuinka suuresti häneen oli tehonnut hänen nuorekkaan kumppaninsa kiihkeä pyytely. Margaretin innokkuuden vaikuttimena oli luonnollisesti Nigelin suojeleminen, mutta meidän on jätettävä ajan osoitettavaksi, mitä yhteyttä tällä tarkoituksella oli lady Hermionen anomuksen kanssa. Sillävälin palaamme vierailuun, jolla Sir Mungo Malagrowther suosi tuota kovaonnista nuorta aatelismiestä hänen vankeudessaan.
Tavanmukaisen tervehtelyn jälkeen ritari lausui haastelunsa esipuheeksi paljonkin pahoittelua Nigelin asemasta, istuutui sitte hänen viereensä, sovitti eriskummalliset kasvonpiirteensä mitä synkintä alakuloisuutta kuvastaviksi ja alotti korpinlaulunsa seuraavasti:
"Kiitän Jumalaa siitä, mylord, että minä sain mieluisaksi tehtäväkseni tuoda päällikölle hänen majesteettinsa lempeän sanoman, jolla teidät vapautettiin pahemmasta vastaanne nousseesta kanteesta, hänen majesteettinsa pyhään persoonaan kohdistuvasta salajuonesta, sillä joskin teitä syytetään vähemmästä pahanteesta eli palatsin ja sen alueen etuoikeuksien rikkomisesta, usque ad mutilationem, typistykseen asti, kuten teille kaiken todennäköisyyden mukaan käy, ei jäsenen menetys kuitenkaan ole mitään verrattuna hirttämiseen ja teilaamiseen, minkä kavaltajat saavat palkakseen."
"Tuntisin sellaisen rangaistuksen ansaitsemisen häpeän kipeämmin kuin sen kärsimisen", vastasi Nigel.