"Niin kunnioittavasti kuin suinkin soveltuu teidän ylhäisyytenne rakastajattaren ja Davy Ramsayn tyttären suhteen puhun varmasti hänestä, mylord", vastasi Sir Mungo kuivakiskoisen ivallisesti.
Nigelin teki kovin mieli nostaa vakava riita, mutta Sir Mungon suhteen olisi se menettely ollut naurettavaa. Hän hillitsi senvuoksi suuttumuksensa ja pyysi ritaria kertomaan, mitä tämä oli kuullut ja nähnyt neitosesta.
"Olinhan vain eteishuoneessa hänen päästyänsä kuninkaan puheille ja kuulin hänen majesteettinsa sanovan suureksi ihmeekseni: "Pulchra sane puella!"[53] ja Maxwell, joka ei ole paljoakaan hajulla latinasta, ajatteli kuninkaan huutaneen häntä ristimänimeltä, jona tuttavallisesti on Sawney, ja säntäsi saapuville, ja siellä näin Jaakko-hallitsijamme omalla kädellään nostavan ylös tyttöä, joka oli ilvehtien laittautunut miehen asuun, kuten jo sanoin. Minulla olisi ollut omat ajatukseni siitä, mutta meidän armollinen herramme on vanha, eikä hän nuoruudessaankaan ollut varsin paha peijooni helmaväen seurassa; ja hän lohdutti tyttöä omalla tavallaan ja puheli: 'Ei sinun ole tarvis vetistellä siitä, sievä typykkäni, Glenvarlochides saa oikeudenmukaisen kuulustelun, ja ensi hätäännyksestä päästyämme emme tosiaan voineetkaan uskoa, että hänellä oli mitään juonta meitä vastaan. Ja mitä hänen muihin rikkomuksiinsa tulee, niin tahdomme tutkia asiata viisaasti ja visusti.' Niinpä minä siis sain toimekseni tuoda tuon nuoren aitimuksen tänne Toweriin ja luovuttaa hänet lady Manselin hoimiin; ja hänen majesteettinsa kielsi minua virkkamasta hänelle sanaakaan teidän rikkomuksistanne, 'sillä', hän sanoi, 'siltä poloiselta on jo sydän pakahtumaisillaan hänen tähtensä'."
"Ja tähän te olette suosiollisesti perustanut tälle nuorelle neidille haitallisen mielipiteenne, jonka vastikään näitte hyväksi lausua?" sanoi loordi Glenvarloch.
"Toden totta, mylord", vastasi Sir Mungo, "mitä mieltä pitäisi minun olla naikkosesta, joka pukeutuu mieheksi ja lähtee kuninkaan eteen polvilleen huimapäisen nuoren aatelismiehen takia? En tiedä, mikä lienee muodinmukaisena sanana, sillä puheentapa muuttuu, vaikka tapa pysyy. Mutta totisesti täytyy minun ajatella, että tämä nuori lady — jos sanotte Kello-Ramsayn tyttöä nuoreksi ladyksi — käyttäytyy enemmän huvinaisen kuin hovinaisen tavoin."
"Te teette hänelle suunnatonta vääryyttä, Sir Mungo", vakuutti Nigel, "tai oikeastaan ovat näennäiset seikat harhaannuttaneet teidät".
"Siten harhaantuu koko maailma, mylord", vastasi ivailija, "jollette satu väärinymmärryksen hälventämiseksi tekemään sitä, mitä isänne poika tuskin katsoo soveliaaksi tehdä".
"Ja mikä se olisi?"
"Vain naida tyttönen — tehdä hänestä lady Glenvarloch. Niin, niin, tietysti hätkähdätte — mutta sillä tolalla olette ajautumassa. Parempi naida kuin tehdä pahemmin, jollei jo ole pahin tehtynä."
"Sir Mungo", sanoi Nigel, "pyydän teitä jättämään tämän puheenaineen sikseen ja mieluummin palaamaan typistykseen, jota äsken suvaitsitte kuvailla".