"Täysi valtuus on, sallikoon teidän armollinen majesteettinne minun vakuuttaa", vastasi Richie; "ja mitä mieluimmin yhdyn kaikkeen, mikä voi jollain tavoin olla teidän majesteetillenne mukavampaa maksuun nähden, uskoen teidän majesteettinne armon olevan minulle suosiollinen eräässä pikku seikassa".
"Kas, mies", sanoi kuningas, "siinäkö se olikin? Jo minä ajattelinkin, että samanlainen kai sinä olet kuin kaikki muutkin. Luulisipa alamaistemme hengen ja tavaran olevan kaiken omaamme ja tahtomme mukaan käytettäväksemme kuuluvaa; mutta kun heiltä vain jotakin rahallista apua tarvitsemme, kuten pyrkii sattumaan useammin kuin ollenkaan soisimme, ei ole hemmetissä penniäkään saatavissa muutoin kuin vanhoilla ota ja anna-ehdoilla. Mitta mitasta vain. No niin, miekkonen, mitä siis tekee mielesi — jotakin yksinoikeutta arvattavasti? Taikka kenties jotakin kirkontilusten tahi tihuntien myönnytystä, taikka ritariarvoako? Sinun pitää olla järjellinen, jollet aio tarjota lisää rahoja nykyisiin tarpeisiimme."
"Armollinen valtiaani", esitti Richie, "noiden rahojen omistaja jättää ne teidän majesteettinne käytettäväksi ilman vakuutta ja korottomasti niin pitkäksi aikaa kuin kuninkaallinen mielenne tekee, kunhan teidän majesteettinne suvaitsee alentua osoittamaan jotakin suosiollisuutta jalolle loordi Glenvarlochille, joka on nykyään vankina teidän kuninkaallisessa Towerissanne".
"Mitä, mies — mitä — mies — mitä, mies!" huudahteli kuningas punehtuen ja änkäten, mutta ylväämmistä tunteista kuin hän toisinaan kiihtyi. "Mitä rohkenetkaan esittää meille? Oikeutemme myyntiä! — armeliaisuutemme kauppaamista! — esittää kruunatulle kuninkaalle, joka on vannonut tekevänsä oikeutta kaikille alamaisille portillansa ja on vastuussa hoivastaan Hänelle, joka on kaikkien kuninkaitten yläpuolella?" Kunnioittavasti kohotti hän katseensa, kosketti hattuansa ja jatkoi vielä terävämmin: "Me emme uskalla ryhtyä sellaisiin kauppoihin, mies, ja jollet sinä olisi tietämätön poloinen, joka on tänä päivänä tehnyt meille hyvinkin mieluisan palveluksen, niin lävistyttäisimme kielesi hehkuvalla raudalla in terrorem muille. Vie hänet pois, Geordie — maksa hänelle joka penni hallussasi olevista rahoista ja anna niiden piitata, jotka myöhästyvät jäämään vaille."
Richie oli pitänyt mestarillisen viisasta temppuansa ehdottoman varmasti menestyvänä ja tunsi nyt olonsa samaksi kuin rakentaja, jonka alta telineet äkkiä luhistuvat. Hän tarttui kuitenkin apuun, jonka arveli pidättävän putoustansa. "Ei ainoastaan jalokiviä vastaan lainattua summaa", hän sanoi, "asetettaisi hänen majesteettinsa käytettäväksi, vaan kaksinkertainenkin määrä, jos tarvittaisiin, ja ilman takaisinmaksunkin toivoa tai ehtoa, jos vain —"
Mutta kuningas ei sallinut hänen lopettaa lausettansa, vaan huusi entistä kiivaammin, ikäänkuin peljäten omien hyvien päätöstensä horjumista: "Pois hänet — pian pois! Aika on hänen lähteä, jos hän tuota menoa lisäilee tarjouksiansa. Ja henkesi uhalla, älä anna Steenien tai kenenkään niistä kuulla sanaakaan hänen suustansa, sillä kuka tietää, mihin vaivaan voisin siitä joutua! Ne inducas nos in tentationem — vade retro, Sathanas! Amen."
Kuninkaallista määräystä totellen kiidätti George Heriot nolatun anojan pois kuninkaan puheilta ja ulos palatsista. Heidän ollessaan pihalla muisti porvari hiukan pahastuksissaan sen tasa-arvoisuuden sävyn, jonka Richie oli omaksunut häntä kohtaan äskeisen kohtauksen alussa, eikä voinut olla maksamatta takaisin, ivallisesti hymyillen onnittelemalla häntä hänen hovisuosiostaan ja anomuksen esittämistaidossa parantuneesta juohevuudestaan.
"Älkää te siitä välittäkö, mestari George Heriot", vastasi Richie aivan hätääntymättömänä, "vaan sanokaa minulle, milloin ja missä saan anoa teiltä niitä kahdeksaasataa Englannin puntaa, joista nuo jalokivet oli kiinnitetty?"
"Heti kun tuot mukanasi rahojen todellisen omistajan, joka minun on tärkeä nähdä useastakin syystä", vastasi Heriot.
"Sittepä lähden uudestaan hänen majesteettinsa luo", tuumi Richie Moniplies urheasti, "ja hankin joko rahat tai vakuuden takaisin. Olen täydellisesti valtuutettu toimimaan siinä asiassa."