"Suittaa niin olla, Richie", sanoi kultaseppä, "ja kenties ei olekaan niin, sillä sinun juttusi eivät kaikki ole evankeliumia; ole siis varma siitä, että tahdon nähdä sen olevan niin ennen kuin maksan sinulle noin suuret rahat. Tunnusteen annan sinulle summasta ja pidän tämän aina varalla. Mutta, kelpo Richard Moniplies, Lihalan linnan sukua Edinburghin läntisen portin läheltä, sillaikaa on minun pakko palata hänen majesteettinsa luo tärkeissä asioissa." Niin sanoen hän nousi portaille, astuakseen takaisin palatsiin, ja lisäsi loppulausunnoksi: "George Heriot on liian vanha kukko eksytettäväksi ruumenilla."
Richie seisoi kuin kivettyneenä, nähdessään hänen pyörtävän takaisin palatsiin ja luullessaan jääneensä oman onnensa nojaan. "No, rutto sinut periköön", hän jupisi, "mokomankin viekkaan, vanhan idartajan, jonka muka itse rehellisenä miehenä pitää kaikin mokomin toimia koko maailman kanssa niinkuin kaikki muut olisivat pelkkiä veijareita. Mutta sitten on hitto, jos minusta vielä teet pietin! Herra varjelkoon, tuolta tulee nyt Laurie Linklater lisäksi, ja hän käy ahdistamaan minua supliikistani. Häntä en ota sietääkseni, kautta Pyhän Andreaksen!"
Niinpä hän muuttikin korskean harppailunsa, jolla oli äsken saapunut palatsin alueelle, karttelevaksi laapostukseksi, peräytyessään odottavaan purteen vauhdilla, joka tuollaisissa tilanteissa hyväksyttyä sanantapaa käyttääksemme suuresti muistutti pakoa.
32. LUKU.
Väkinäinen naiminen.
Tuskin oli mestari George Heriot palannut kuninkaan huoneeseen, kun Jaakko kysyi Maxwellilta, oliko Huntinglenin jaarli saapuvilla, ja myöntävän vastauksen saatuansa käski kutsua tämän esille. Vanhan skotlantilaisen loordin tehtyä tavanmukaisen hovikumarruksensa ojensi kuningas kätensä suudeltavaksi ja alkoi sitte puhutella häntä hyvin myötätuntoisesti.
"Ilmoitimme teidän ylhäisyydellenne tämänaamuisessa salaisessa kirjeessämme, jonka laadimme omalla kädellämme todistaaksemme uskollisen palveluksenne säilyneen laiminlyönnistä ja unohduksesta, että meillä oli teille sellaista mainittavaa, minkä kestäminen vaatisi sekä kärsivällisyyttä että urheutta, ja senvuoksi kehoitimme teitä silmäilemään joitakuita Senecan ytimekkäimpiä kohtia ja Boethiuksen De consolatione, jotta selkä niin sanoaksemme voimistuisi taakkaa varten. Tätä suositamme teille omasta kokemuksestamme.
"'Non ignara mali, miseris succurrere disco',
"lausuu Dido, ja minä voisin sanoa omasta kohdastani non ignarus, mutta suvun muuttaminen haittaisi poljentoa, jolle meidän eteläiset alamaisemme ovat tyystiä. Toivoakseni siis, Huntinglenin loordi, olette toiminut neuvomme mukaan ja harrastanut kärsivällisyyttä ennen kuin sitä tarvitsette. Venienti occurrite morbo — lääke on sekoitettava taudin oireiden tuntuessa."
"Suvaitkoon teidän majesteettinne minun huomauttaa", vastasi loordi Huntinglen, "olen enemmän vanha soturi kuin lukumies — ja jollei oma karkea luontoni kannattele minua jossakussa onnettomuudessa, saan toivoakseni armoa yrittämään raamatun lohdutusta".