"Saanko nöyrästi kysyä, mikä on rangaistuksena", virkkoi loordi Dalgarno, "siinä tapauksessa, että valitettavasti huomaisin mahdottomaksi mukautua teidän majesteettinne vaatimuksiin?"
"Karkoitus hovistamme, mylord", ilmoitti kuningas; "hovistamme ja suosiostamme".
"Niin onnettomaksi kulkuriksi kuin koitunenkin", sanoi loordi Dalgarno hillityn ivallisesti, "vien ainakin mukanani teidän majesteettinne kuvan, sillä minä en ikinä näe toista samanlaista kuningasta".
"Ja karkoitus valtioistamme, mylord", huomautti prinssi ankarasti.
"Sen tulee tapahtua laillista tietä, suvaitkoon teidän kuninkaallinen korkeutenne minun muistuttaa", vastasi Dalgarno syvää kunnioitusta teeskennellen, "enkä ole kuullut olevan asetusta, joka pakoittaa meidät sellaisen rangaistuksen uhalla naimaan jokaisen naisen, jonka kanssa tulemme hullutelleeksi. Kenties voi hänen armonsa Buckinghamin herttua sanoa minulle?"
"Sinä olet heittiö, Dalgarno", tokaisi korskea ja kiivas suosikki.
"Hyi, mylord — vangille, ja kuninkaallisen ja isällisen kuomanne kuullen!" pahoitteli loordi Dalgarno. "Mutta mitäpä pitkistä puheista. Olen tutkinut tästä luettelosta, mitä tavaroita ja talletuksia on Erminia Paulettilla, jalosukuisen — niin, häntä sanotaan jalosukuiseksi, jollen lue väärin — genualaiseen Sansovino-haaraan kuuluvan Giovanni Pauletti-vainajan ja yhtä jalosukuisen Glenvarlocheista polveutuvan lady Maud Olifauntin tyttärellä. No, vahvistan olleeni Espanjassa kihloissa tämän jalosukuisen ladyn kanssa, ja keskenämme sattui praelibatio matrimonii. Mitä vaatii minulta nyt muuta tämä vakava kokous?"
"Että hyvitätte ladylle tekemänne törkeän ja tunnottoman vääryyden, menemällä hänen kanssaan tunnin kuluessa naimisiin", ilmoitti prinssi.
"Ka, suvaitkoon teidän kuninkaallinen korkeutenne minun huomauttaa", vastasi Dalgarno, "että olen hiukan sukua eräälle vanhalle jaarlille, joka sanoo itseänsä isäkseni, ja hän saattaa pidättää itselleen hiukan äänivaltaa tässä asiassa. Voi, jokainen poika ei ole siunattu kuuliaisella isällä!" Hän uskalsi ohimennen vilkaista valtaistuimeen päin, antaakseen merkitystä viime sanoilleen.
"Me olemme itse puhuneet loordi Huntinglenin kanssa", ilmoitti kuningas, "ja saaneet valtuutuksen suostua, hänen nimessään".