Vieraansa poistuttua väänteli kirjuri käsiään ja huudahti: "Lisää verta — lisää verta! Luulin päässeeni jo sellaisesta, mutta tällä kertaa ei vika ollut minun — ei ollenkaan — ja minä saan kaiken hyödynkin. Jos tuo roisto kaatuu, niin hän herkeää nykimästä kukkaronnauhojani, ja jos loordi Dalgarno kuolee — kuten on luultavinta, sillä vaikka tämä mies pelkää kylmää terästä kuin velallinen karhuajaa, on hän kuolettava ampuja pensaan takaa — silloin minä olen tuhansin tavoin turvassa — turvassa."
Mielellämme laskemme esiripun hänen ja mietteittensä eteen.
35. LUKU.
Vincentin epätoivo.
Ystävämme Richie Moniplies oli kestinnyt lakikoululaisia eräässä yksityisessä huoneessa Beaujeulla, missä häntä saattoi pitää hyvänä seurana, sillä hän oli vaihtanut palvelijan viitan ja nutun vakavaan, mutta sievään ajanmukaiseen pukuun, joskin tämä olisi paremmin sopinut vanhemmalle miehelle kuin hän oli. Hän oli ehdottomasti kieltäytynyt esiintymästä ravintolapuolella, jonne hänen kumppaninsa olivat kovin halukkaat kärttämään häntä, sillä luonnollisesti teki tuollaisten veitikkain hiukan mieli huvitella sivistymättömän ja yksivakaisen skotlantilaisen kustannuksella, puhumattakaan siitä mahdollisuudesta, että häneltä oli lypsettävissä joitakuita kolikoita, joita hän näytti hankkineen tuntuvasti. Mutta alituiseen täytetyt sektimitatkaan, joissa pienet kirkkaat hituset säihkyivät kuin tomuhiukkaset auringon säteissä, eivät vähääkään tehonneet Richien käsityksiin säädyllisyydestä. Hän pysyi vakavana kuin tuomari, vaikka joikin kuin kala osittain omasta luontaisesta taipumuksestaan kelpo nesteen nauttimiseen ja osittain ollakseen toverillinen vieraitansa kohtaan. Kun viini alkoi hiukan enemmän elvyttää heidän mieltänsä, väsyi kenties master Lowestoffe Richien oikkuihin, sillä tämä alkoi käydä vielä jäykemmän vastustelevaksi ja opettavaiseksi kuin kekkeriensä alkuhetkinä, ja ehdotti ystävälleen, että kemut lopetettaisiin heidän yhtyäkseen pelaajiin.
Tarjoilija siis kutsuttiin saapuville, ja Richie suoritti seurueen laskun, jalomielisesti palkiten palveluskuntaakin ja saaden siitä osakseen monia kumarruksia ja vakuutuksia: "Sydämellisesti tervetulleita vastakin, hyvät herrat."
"Minua murehduttaa, että erkanemme näin pian", virkkoi Richie kumppaneilleen. "Olisin suonut teidän tyhjentävän vielä neljänneksen ennen lähtöänne tai viipyvän nauttimaan pikku illallisen tapaisen ja lasillisen renskaa. Kiitän teitä kuitenkin siitä, että olette näin pitkälle kunnioittaneet vaatimatonta ajanviettoani, ja toivotan teille onnea omilla laduillanne, sillä ravintola ei ole ollut eikä vastakaan ole minun elementtinäni."
"Hyvästi vain sitte", toivotti Lowestoffe, "tarkkatuntoinen ja järkevä master Moniplies. Olkoon sinulla pian toinen kiinnitys lunastettavana, ja suotakoon minun olla mukana todistamassa, ja esiintyköön kelpo toverillisuutesi taas yhtä sydämellisenä kuin tänäkin päivänä."
"Ei, hyvät herrat, tuon te sanotte vain hyväntahtoisuudestanne — mutta jos tahtoisitte kuulla minun lausuvan joitakuita kehoituksen sanoja tästä ilkeästä ravintolasta —"
"Säästä luentosi, arvoisa Richie", keskeytti Lowestoffe, "kunnes olen menettänyt kaikki rahani", samalla näyttäen jokseenkin täyttä kukkaroa, "ja silloin saattaa opetuksillasi olla jonkun verran vaikutusta".