"Ja säästä minun osuuteni siitä, Richie", virkkoi toinen lakikoululainen, vuorostaan näyttäen melkein tyhjää kukkaroa, "kunnes tämä on taas täysi, ja silloin lupaan kuunnella sinua jokseenkin kärsivällisesti".
"Niin, niin, te eleksijät", sanoi Richie, "täydet ja tyhjät menevät saman tien, ja se taival on harmaa — mutta vielä tulee aika".
"Ei, se on jo tullut", huomautti Lowestoffe; "pelipöytä on järjestetty esille. Koska kivenkovaan kieltäydyt tulemasta mukaan, niin jääös hyvästi, Richie."
"Hyvästi, hyvät herrat", vastasi Richie ja läksi talosta, johon he olivat palanneet.
Moniplies ei ollut montakaan askelta ovelta, kun häntä vastaan töyttäsi henkilö, jota hän peluuta, ravintoloita ja ajantapoja mietiskellessään ei ollut havainnut ja joka oli puolestaan ollut yhtä tarkkaamaton. Kun Richie tahtoi tietää, tarkoittiko vieras "mitään hämäystä", vastasi tämä kiroamalla Skotlantia ja kaikkea siihen kuuluvaa. Vähemmänkin ponteva moite hänen maastansa olisi milloin hyvänsä ärsyttänyt Richietä, mutta se kiukutti häntä erityisesti nyt, kun hänellä oli päässään kelpo annos kanarinviiniä ja parempaakin. Hän oli antamaisillaan hyvin järeän vastauksen ja säestämäisillään sanojansa teolla, kun vastustajansa lähempi näkeminen muutti hänen tarkoituksensa.
"Te olette juuri se miekkonen", virkkoi Richie, "jota olen maailmassa enimmin halunnut tavata".
"Ja te", ärähti vieras, "kuten kuka tahansa muukin Skotlannin mierolainen, olette viho viimeinen, mitä kuunaan tahtoisin nähdä. Te skotlantilaiset olette aina liukaskielisiä ja petollisia, ja rehellinen mies ei voi menestyä silmänkantaman päässä teistä."
"Mitä köyhyyteemme tulee, veikkonen", vastasi Richie, "niin sen laita on miten taivas näkee hyväksi; mutta petollisuutemme suhteen tahdon todistaa teille, että skotlantilaisella on yhtä uskollinen ja aulis sydän ystäväänsä kohtaan kuin on koskaan sykkinyt englantilaisessa ihokkaassa".
"Siitä en minä vähääkään välitä", tuumi teikari. "Antakaa minun mennä — miksi pitelette kiinni viitastani? Antakaa minun mennä, tai työnnän teidät katuojaan."
"Luullakseni voisin antaa teille anteeksi, sillä te teitte minulle kerran hyvän palveluksen, nostamalla minut siitä", sanoi skotlantilainen.