"Kuivettukoot sitte sormeni, jos sen tein", sadatti vieras. "Soisin koko maanne viruvan siinä teidän kanssanne ja taivaan kirouksen kohtaavan jokaista, joka auttaisi niitä nousemaan! Miksi asetutte tielleni?" lisäsi hän tuimasti.
"Syystä että se on paha, master Jenkin", vastasi Richie. "Ei, älkää hätkähtäkö, mies — näette olevanne tunnettu. Hyväinen aika, että kunniallisen miehen poika joutuukaan säpsähtämään kuullessaan puhuteltavan itseänsä omalla nimellään!"
Jenkin löi rajusti otsaansa nyrkillään. "No, no", tyynnytteli Richie, "tuollainen kiihtymys on hyödytön. Sanokaa minulle, minne olette menossa?"
"Hornaan!" vastasi Jin Vin.
"Se on musta paikka, jos puhutte kirjaimellisesti", haastoi Richie; "mutta jos vertauskuvallisesti, niin tässä isossa kaupungissa on pahempiakin paikkoja kuin Lempolakrouvi, ja enpä pidä väliä, vaikka lähdenkin sinne teidän kanssanne ja kustannan maistellaksemme mitallisen hehkusektiä — se täydentää mukavasti vatsani pohjalastin, sieväksi aluseksi kylmälle kananpaistille".
"Minä pyydän kauniisti, että annatte minun mennä", sanoi Jenkin. "Tarkoituksenne saattaa olla ystävällinen, ja minä toivon, ettette joudu kokemaan mitään vahinkoa minun kädestäni; mutta minä olen sillä päällä, että siitä on vaaraa itselleni ja muille."
"Otan sen vaaran vastuulleni", lausui skotlantilainen, "jos vain tulette kanssani, ja täällä on mukava paikka lähempänä kuin Lempola, joka onkin pahaenteisen poutainen nimi kapakalle. Tämä toinen, Pyhän Andreaksen majatalo, on rauhallinen kohtauspaikka, jossa minä olen tuolloin tällöin kumonnut naukun, silloin kun asuin lakikoulun lähellä loordi Glenvarlochin kanssa. Mikä perhana miestä vaivaakaan, kun ihan poukkosi koholle ja melkein tuuperrutti itsensä ja minut hevoskadulle?"
"Älkää mainitko minulle sen petollisen skotlantilaisen nimeä", kivahti Jin Vin, "jollette tahdo tehdä minua hulluksi! Olin onnellinen ennen kuin näin hänet — hän on ollut aiheena kaikkeen pahaan, mikä on minua kohdannut — hän on tehnyt minusta rikollisen ja mielipuolen!"
"Jos olette rikollinen", sanoi Richie, "niin olette kohdannut oikeudenpalvelijan — jos olette järjiltänne, niin rupean minä kaitsijaksi; mutta hellävaraisesti hoidan kumpaa tahansa virkaa. Katsokaas, hyvä ystävä, siitä samaisesta loordista väitetään jos jotakin yhtä perätöntä kuin ovat Muhametin hupsutukset. Pahin, mitä hänestä voidaan syyllä sanoa, on se, että hän ei ole aina niin luontuvainen hyviin neuvoihin kuin toivoisin hänen, teidän ja jokaisen nuoren miehen olevan. Tulkaa kanssani — tulkaahan nyt, ja jos pikku erä rahaa ja melkoinen määrä hyvää ohjausta kykenee huojentamaan tarpeitanne, niin en voi sanoa muuta kuin että teillä on ollut hyvä onni, kohdatessanne miehen, joka kykenee antamaan kumpaistakin ja on varsin halukas tekemään ne palvelukset teille."
Skotlantilaisen itsepintaisuus pääsi voitolle Vincentin juroudesta; tämä olikin kiihdyksissään kykenemätön ajattelemaan puolestansa, joten hän sitä helpommin taipui toisen esityksiin. Hän antoi laahata itsensä pieneen majataloon, jota Richie oli suosittanut, ja siellä he pian istuivat kodikkaassa komerossa, edessään höyryävä ruukullinen kiehautettua sektiä ja röykkiö sokeria. Piippuja ja tupakkaa tuotiin myös, mutta niitä käytti ainoastaan Richie, joka oli hiljakkoin omaksunut sen tavan, koska se muka melkoisesti lisäsi hänen sävynsä vakavuutta ja tärkeyttä sekä ikäänkuin antoi lievää ja mieluisaa säestystä hänen kieleltään laukeaville viisauden sanoille. Heidän täytettyään lasinsa ja tyhjennettyään ne ääneti toisti Richie kysymyksen, minne hänen vieraansa oli menossa, kun he noin onnellisesti tapasivat toisensa.