"Sitä hullumpi olin, kun en liottanut häntä Thamesissa", vastasi Jenkin. "Ja minä olin se poika, joka en suostunut tunnustamaan sanaakaan siitä, kuka tai mikä minä olin, vaikka he uhkasivat panna minut syleilemään Exeterin herttuan tytärtä."
"Kuka hän on, mies?" kummeksui Richie. "Jo täytyy hänen olla aika kuvatus, jos niin pahasti pelkäät häntä, vaikka hän vielä on niin korkeata sukuakin."
"Tarkoitan kiristyspuita — piinapenkkiä, mies", selitti Jenkin. "Missä olette te kasvanut, kun ette ole koskaan kuullut Exeterin herttuan tyttärestä? Mutta kaikki Englannin herttuat ja herttuattaret eivät olisi voineet saada minulta mitään heltiämään — ja sitte totuus selvisikin jollain muulla tavoin, ja minut laskettiin vapaaksi. Kotiin juoksin, ajatellen olevani kaupunginpiirin nokkelimpia ja onnellisimpia miehiä. Ja tyttö — hän — hän tahtoi maksaa minulle rahalla kaiken uskollisen palvelemiseni, ja hän puhui niin herttaisesti ja niin kylmäkiskoisesti samalla kertaa, että toivotin itseäni Towerin syvimpään vankiluolaan. Soisin heidän kiduttaneen minut kuoliaaksi ennen kuin kuulin tuon skotlantilaisen riistävän minulta armaani!"
"Mutta oletteko varma siitä, että olette menettänyt hänet?" epäili Richie. "Kovin oudolta tuntuu minusta, että loordi Glenvarloch naisi kauppamiehen tyttären — vaikka myönnänkin, että Lontoossa solmitaan eriskummallisia avioliittoja."
"Ka, sanonpa teille, että tuo loordi oli tuskin suoriutunut Towerista, kun hän ja mestari George Heriot tulivat tekemään esityksiänsä tytöstä kuninkaan suostumuksella, ja mitä kaikkea heillä olikaan sanottavana kosinnan puolesta. Koreita hovisuosion lupauksia kuului loordi myös saaneen, sillä hänellä ei ole auranalaakaan maata."
"No, ja mitä sanoi vanha kelloseppä?" tiedusti Richie. "Eikö hän, kuten hyvin sopikin hänelle, ollut loikkaamaisillaan nahoistaan riemastuksissaan?"
"Hän kertoi kuusi lukua keskenään ja ilmoitti tuloksen — sitten antaen suostumuksensa."
"Ja mitä te teitte?"
"Minä ryntäsin kadulle", kertoi poika-parka, "kirvelevin sydämin ja veristynein silmin — ja missä sitten ensiksi tapasinkaan itseni muualla kuin tuon syöjättären, muori Suddlechopin luona — ja mitä neuvoi hän minulle muuta kuin maantielle laittautumista?"
"Maantielle, mies? Missä mielessä?" kysyi Richie.