"Pyhän Nikolauksen kirjurina vain — maantieritarina, niinkuin Poins ja Peto ja muut näytelmän[54] urhot. Ja arvatkaas, kenestä piti tulla kapteenini? Hän nimittäin lörpötteli koko jutun ennen kuin ennätin puhua hänelle — otaksui kai vaitioloni myöntymykseksi ja arveli minua niin peruuttamattomasti kadotetuksi, ettei minulla voinut olla ainoatakaan pelastukselle haiskahtavaa ajatusta. Kenen piti olla kapteeninani muun kuin sen heittiön, jota näitte minun peittoavan ravintolassa, kun palvelitte loordi Glenvarlochia — raukkamaisen, luihun, varastelevan pukarin, jota sanotaan Colepepperiksi?"
"Colepepper — hm — minä tiedän yhtä ja toista siitä ryökäleestä", sanoi Richie. "Tiedättekö sattumalta, missä hän saattaisi olla tavattavana, master Jenkin? Tekisitte minulle hyvän palveluksen, jos sen sanoisitte."
"No, hän elelee jokseenkin syrjäisesti", vastasi oppipoika, "ollen epäiltynä jostakin konnuudesta — luullakseni Whitefriarsissa tapahtuneesta hirveästä murhasta tai muusta sellaisesta. Mutta minä olisin saattanut kuulla hänestä tarkemmin emäntä Suddlechopilta, sillä hän esitti, että tapaisin kapteenin Enfieldin ajopuistossa muutamien toisten kelpo veikkojen keralla, koska on hankkeissa rosvota joku, joka matkustaa pohjoiseen suuri aarre mukanaan."
"Ja te ette suostunut tähän kauniiseen suunnitelmaan", sanoi
Moniplies.
"Minä kirosin hänet kelvottomana riiviönä ja läksin omille asioilleni", vastasi Jenkin.
"Mutta mitä sanoi hän siihen, mies? Kai se hätkähdytti häntä", arveli
Richie.
"Ei rahtuakaan. Hän nauroi ja sanoi puhuneensa leikkiä", vastasi Jenkin. "Mutta minä tunnen sen naaraspirun pilapuheet hänen vakaista tuumistaan liian hyvin, eksyäkseni siten. Hän tietää silti, että minä en milloinkaan kavaltaisi häntä."
"Kavaltaisi häntä! Ette tietenkään", tuumi Richie; "mutta oletteko millään tavoin sidottu tuohon Pepperculliin tai Colepepperin veijariin, taikka miksi häntä nimitetäänkin, antaaksenne hänen rosvota kunniallista herrasmiestä, joka matkustaa pohjoiseen päin ja saattaa hyvinkin olla kelpo skotlantilainen?"
"Niin — kuljettamassa kotiin englantilaista rahakuormaa", tokaisi Jenkin. "Mutta olkoon hän kuka hyvänsä, rosvotkoot he vain koko maailman, jos haluavat, sillä minäkin olen rosvottu ja häviöön syösty."
Richie täytti ystävänsä pikarin reunoja myöten ja vaati häntä juomaan pohjaan. "Tämä rakkaus", hän puheli, "on vain lapsellinen juttu sellaiselle riuskalle nuorelle miehelle kuin te olette, master Jenkin. Ja jos teillä välttämättömästi pitää olla hempukka, vaikka minun mielestäni olisi turvallisempaa uskaltautua vakaan vaimoihmisen varaan, niin onhan täällä Lontoossa yhtä reippaita kaunokaisia kuin tuo Ramsayn tyttö. Teidän ei tarvitse huoata noin raskaasti, sillä se on ihan totta — meressä on yhtä hyvää kalaa kuin siitä on koskaan saatu. Miksi siis pitäisi teidän, joka olette yhtä vireä ja pulska nuori mies kokoiseksenne kuin missään näkee — miksi pitäisi teidän täten istuskella alakärsänä, yrittämättä jotakin rohkeata kunnostautumista asemanne parantamiseksi?"