"Sanonpa teille, master Moniplies", huomautti Jenkin, "että minä olen yhtä köyhä kuin yksikään skotlantilainen — olen rikkonut oppisopimukseni ja aion livistää maastani".
"Voi hyväinen!" päivitteli Richie; "mutta se ei käy laatuun, mies. Tiedän murheellisesta kokemuksesta kyllä hyvin, että köyhyys tuottaa miehen luontoon löyhyyttä ja että se istuu varsin alallaan, jolla on reikä housuissaan. Mutta rohkeutta, mies; te olette auttanut minua aikaisemmin, ja minä tahdon avittaa teitä nyt. Jos vain toimitatte minut tuon samaisen kapteenin pakeille, niin siitä koituu paras päivän työ, mitä olette milloinkaan tehnyt."
"Kyllä arvaan aikomuksenne, master Richard — tahtoisitte pelastaa maanmiehenne pitkän kukkaron", sanoi Jenkin. "En voi nähdä, mitä hyötyä minulla siitä olisi, mutta enpä välitä, vaikka ottaisinkin osaa juttuun. Minä vihaan tuota kerskuvaa, verenhimoista pelkuria. Jos voitte hankkia käytettäväkseni hevosen, niin kyllä näytän, missä emäntä neuvoi minua tapaamaan hänet. Mutta teidän tulee hiukan uskaltaa, sillä vaikka hän on itse arka mies, tiedän hänen hankkivan parikin vankkaa kumppania mukaansa."
"Me varaamme itsellemme vangitsemiskäskyn, mies", esitti Richie, "ja oikeudenpalvelijoita vartioksemme".
"Mitään sellaista emme tee", kielsi Jenkin, "jos minun pitää tulla kanssanne. Minussa ei ole miestä kavaltamaan ketään virkanappisen huostaan. Teidän on suoriuduttava asiasta miehuudella, jos minä olen joukossa. Olen vannoutunut henkipattojen lakiin enkä myy yhdenkään ihmisen verta."
"No niin", myöntyi Richie, "uppiniskaisen miehen on saatava tahtonsa tapahtumaan; teidän on ajateltava, että minä olen syntynyt ja kasvanut siellä, missä reikäisiä päitä on runsaammin kuin eheitä. Sitäpaitsi on minulla täällä kaksi uljasta ystävää, master Lowestoffe lakikoulusta ja hänen serkkunsa master Ringwood, jotka mieluusti yhtyvät näin urheaan retkeen."
"Lowestoffe ja Ringwood!" sanoi Jenkin; "he ovat rivakoita urhoja kumpikin — heistä saamme taattua seuraa. Tiedättekö, mistä he ovat tavattavissa?"
"Tiedänpä kyllä", vastasi Richie. "He ovat kiintyneet kortteihin ja noppiin aamutunteihin asti, siitä olen varma."
"He ovat luotettavia ja kunniallisia herrasmiehiä", lausui Jenkin, "ja jos he kehoittavat siihen, niin yritänpähän sitä seikkailua. Menkää koettamaan, voitteko tuoda heidät tänne, koska teillä on niin paljon sananvaltaa heidän suhteensa. Me emme saa näyttäytyä yhdessä kaupungilla. En tiedä, mistä se johtuu, master Moniplies", jatkoi hän kasvojensa kirkastuessa, samalla kun hän vuorostaan täytti pikarit, "mutta sydämeni tuntuu jonkun verran keveämmältä siitä asti kun aloin ajatella tätä hommaa".
"Sellaista on neuvojien saaminen, master Jenkin", puheli Richie; "ja totisesti toivon vielä kuulevani teidän sanovan, että sydämenne on keveä kuin kiurun, ennen kuin olette montakaan päivää vanhempi. Älkää hymyilkö ja päätänne pudistako, vaan muistakaa, mitä sanoin — ja odottakaa sillaikaa täällä, kun käyn hakemassa noita teikareita. Vakuutanpa teille, että heitä ei voitaisi köysilläkään pidätellä sellaisesta leikistä kuin minä heille esitän."