"He lähettelevät niitä kaupunkiin, Nell, missä viisaat miehet valmistavat piirakoita niiden lihasta ja käyttävät niiden sarvia voitonmerkkeinään", vastasi loordi Dalgarno, joksi lukijamme on teikarimme jo tuntenut.
"Ei, nyt te vain nauratte minulle, mylord", pahoitteli hänen seuralaisensa; "mutta kyllä minä hirvipiirakat tunnen, vaikk'ette luulekaan. Minä aina maistoin niitä kerran vuodessa, kun olimme pormestarin päivällisillä", jatkoi hän kaihomielin, kun hänen turhamaisuuden ja hupsuuden hämmentämään mieleensä vilahti hetkellinen alennuksensa tajunta, "vaikka hän ei puhuttelisi minua nyt, jos kohtaisimmekin toisemme kaupunginpiirin ahtaimmassa kujassa!"
"Eipä tietenkään", huomautti loordi Dalgarno, "syystä että sinä, Nell, nujertaisit hänet yhdellä ainoalla katseella, sillä kai sinulla on enemmän ylväyttä kuin haaskataksesi sanaakaan tuommoiseen mieheen?"
"Minullako!" sanoi Nelly-emäntä. "Tokihan minä sen verran halveksin mokomaa ylpeätä mahtailijaa. Tiedättekös, hän pani kaikki kaupunginpiirin ihmiset seisomaan lakki kädessä edessään, minun vanhan John Christie-parkani ja kaikki?" Mutta se muisto sai hänen silmänsä tulvimaan.
"Hiiteen vetistelysi", äännähti Dalgarno hiukan tylysti. "Ei, älä siitä sentään valjuksi käy, Nell. En ole suutuksissani sinulle, sinä yksinkertainen hupakko. Mutta mitä pitäisi minun ajatella, kun sinä iankaikkisesti katselet taaksesi virran varressa olleeseen luolaasi, joka haisi pieltä ja vanhalta juustolta pahemmin kuin walesilainen sipulilta, ja teet sen vielä nytkin, kun olen viemässä sinua yhtä uhkeaan linnaan kuin keijuismaastakaan kerrotaan!"
"Pääsemmekö sinne tänä iltana, mylord?" kysyi Nelly kuivaten kyyneleensä.
"Tänäkö iltana, Nelly? Emme, emmekä kahteen viikkoon."
"No, Herra siunaa ja varjele! Mutta emmekö matkusta meritse, mylord? Minä luulin jokaisen tulevan Skotlannista laivassa. Ihan varmasti tulivat loordi Glenvarloch ja Richie Moniplies sillä tavoin."
"On suuri ero tulon ja menon välillä, Nelly", vastasi loordi Dalgarno.
"Niinhän tietenkin", myönsi hänen yksinkertainen kumppaninsa. "Mutta sentäänkin luulen kuulleeni ihmisten puhuvan Skotlantiin menemisestäkin meritse niinkuin sieltä tulemisestakin. Oletteko aivan selvillä tiestä? Luuletteko mahdolliseksi meidän kulkea maitse, rakas loordi?"