Paashi, jonka silmät olivat harvinaisen terävänäköiset, huudahti viimein herralleen, että eräästä lehtokujasta läheni ratsumiehiä, samassa viitaten sormellaan tarkoittamaansa suuntaan. Loordi Dalgarno kavahti seisaalle ja tuijotti kiihkeästi pitkin puistotietä, varjostaen silmiänsä kädellään, mutta samassa osui häneen luoti, joka kättä nirhaisten lävisti aivot ja oikaisi hänet hengettömänä ruumiina kevytmielisyytensä onnettoman uhrin jalkoihin tai oikeastaan helmaan. Kasvot, joiden vaihtuvia ilmeitä hän oli tarkannut viiden minuutin ajan, vääntyivät hetkiseksi ja jäykistyivät sitten ainiaaksi. Kolme roistoa ryntäsi esiin ryteiköstä, josta laukaus oli ammuttu, ennen kuin sen savukaan haihtui. Karkeasti kiroillen kävi yksi käsiksi paashiin ja ja toinen naiseen, jonka kirkunaa hän yritti vaientaa mitä kamalimmilla uhkauksilla, kolmannen alkaessa päästellä irti taakkaa paashin ratsun selästä. Mutta heti saapuva apujoukko esti heidät käyttämästä saavuttamaansa etua hyväkseen.
Saatuaan avukseen molemmat lakikoululaiset, jotka olivat varsin auliita yhtymään hankkeeseen, kun siinä oli nujakan mahdollisuuksia, oli Richie Moniplies lähtenyt liikkeelle Jin Vinin opastamana. Seurue oli varustettu vankoilla ratsuilla ja hyvillä aseilla, ja kaikki arvelivat varmasti ehtivänsä Camletin kaivannolle ennen rosvoja, siepatakseen heidät kiinni teossa. He eivät olleet ottaneet lukuun, että nämä aikoivat etukäteen tehdyllä murhalla taata rosvouksensa muiden maiden ryövärien tavoin, mutta vastoin silloisten englantilaisten maantieritarien käytäntöä. Muuan sattuma myös hiukan viivytti heitä taipaleella. Ratsastaessaan pikku aukion yli metsässä he tapasivat erään miehen menehtyneenä istumassa puun juurella niin katkerasti voihkien, että Lowestoffe ei voinut olla kysymättä, oliko hän pudonnut ratsun selästä ja loukkaantunut. Vastaukseksi selitti hän olevansa onneton mies ajamassa takaa vaimoansa, jonka oli muuan konna riistänyt mukaansa; ja hänen kohottaessaan päänsä näki Richie suureksi hämmästyksekseen John Christien kasvot.
"Kaikkivaltiaan nimessä, auttakaa minua, master Moniplies!" pyysi hän. "Olen kuullut vaimoni olevan vain virstan verran edellä sen mustan konnan, loordi Dalgarnon kanssa."
"Ottakaamme hänet mukaan kaikin mokomin", huudahti Lowestoffe, "toinen Orfeus etsimässä Eurydikeänsä! Ottakaamme mukaan — me pelastamme loordi Dalgarnon rahat ja viemme häneltä hempukan. Se kelpaa vaikkapa vain vaihteluksi seikkailullemme. Minulla on hänen ylhäisyydelleen kaunaa kynimisestä. Olemme kymmenen minuuttia voitolla."
Mutta vaarallista on punnita täpärästi elämän ja kuoleman vaiheella. Kaiken todennäköisyyden mukaan ne pari minuuttia, jotka tarvittiin John Christien nostamiseen, ratsulle Jin Vinin taakse, olisivat voineet pelastaa loordi Dalgarnon hänen kohtaloltaan. Siten hänen rikollinen lempijuttunsa oli epäsuorana syynä hänen surmaansa, ja sillä tavoin "mieluisat viat kääntyy vitsoiksemme".
Ratsumiehet karauttivat paikalle täyttä laukkaa juuri kun laukaus oli pamahtanut. Richiellä oli omat syynsä ahdistaa Colepepperiä, joka kiireesti kopeloi irti matkalaukkua paashin satulasta, ja hän kannusti hevosensa kapteenin ratsua vastaan niin rajusti, että rosvo tuupertui satulasta. Samassa kompastui Richien oma hevonen, keikauttaen tantereeseen isäntänsä, joka ei ollutkaan kaikkein parhaita ratsastajia. Lannistumaton Richie ponnahti kuitenkin heti pystyyn ja kävi rinnustelemaan roiston kanssa niin terhakasti, että vaikka tämä oli vanttera mies ja pelkurinakin nyt epätoivon hurjistuttama, Moniplies sai kaadetuksi hänet alleen, väänsi pitkän puukon häneltä kädestä, antoi hänelle omasta aseesta voimakkaan iskun ja hypähti seisaalle. Haavoittunut mies pyrki noudattamaan hänen esimerkkiään, mutta sai silloin Richieltä musketinperällä päähänsä survaisun, joka vei häneltä hengen.
"Mainiota, Richie!" huusi Lowestoffe, joka oli paljastetuin miekoin hyökännyt toista rosvoa vastaan ja pian ajanut hänet pakosalle. "Mainiota! Katsohan, mies, tuossa makaa Synti, lyötynä maahan kuin härkä, ja Kataluudelta on kurkku leikattu kuin vasikalta."
"En tiedä, minkätähden kiusoittelette minua kasvatuksellani, master Lowestoffe", vastasi Richie hyvin levollisesti, "mutta vakuutanpa, että teurastamo ei ole huono harjoituspaikka tällaiseen työhön".
Toinen lakikoululainen huikkasi nyt heille: "Miehet, miehet, tänne — täällä makaa loordi Dalgarno murhattuna!"
Lowestoffe ja Richie juoksivat paikalle. Nähdessään jääneensä joka taholta huomaamattomaksi käytti tällöin paashi tilaisuutta, ratsastaakseen toiselle suunnalle, ja sen koommin ei kuultu vähintäkään vihiä hänestä tai siitä melkoisesta rahasummasta, jolla hänen ratsunsa oli sälytetty.