Pormestari ratsasti aivan lähelle Konrad'ia ja kiljasi äreästi ja ankarasti:
— "Sinä olet sytyttänyt ahjosi ennen aamukellon soitua, siksi määrään sinut tyrmään. Tulta et ole koettanut sammuttaa etkä myöskään apua huutanut, ja siitä tulee sinun vetää viisi guldenia sakkoa".
Sitten kääntyi hän joutilaana töllistelevään kansaan ja ajoi miekan lappeella heidät yhteen joukkoon, jonka jälkeen vartijat peitsineen saivat heiltä pian kädet ulos housuintaskuista ja pakottivat heidät ryhtymään tulen sammuttamiseen. Kaksi väkevätä miestä nousi tikapuille ja vetivät keksillä alas palavia katto-hirsiä. Miehet ja vaimot muodostivat kohta kaksi riviä vipukaivolle, kaksi leivintuvan lammelle. Toinen rivi aina kuljetti täydet sangot kaivolta pajaan, toinen taas tyhjät pajasta takaisin kaivolle, uudestaan täytettäviksi.
Peitsimiehet sillä välin vangitsivat seppää, juuri kuin liekki kirkkaimpana leimusi hänen pajastaan ja kattohirret ryskyen alkoivat pudota maahan.
Silloin tunkeutui eräs mies joukosta esiin ja huusi:
— "Ettekö toki huomaa, että tuli on saartanut pajaan naisen?"
— "Lapseni, lapseni!" huusi vanha suntio samassa ja riensi palavaa pajaa kohti, vaan jo ovella kohtasi häntä semmoinen ankara tuli ja tukehduttava savu, että hän puolipyörtyneenä hoiperteli taaksepäin ja vaipui maahan.
Kaikki seisoivat kuin kauhistuksesta kivettyneinä, peloittava äänettömyys ja hiljaisuus vallitsi äsken niin vilkkaasti toimiskelevassa joukossa. Muutama silmänräpäys vielä, niin nuo hehkuvat muurit ja hirret syöksyvät alas ja nuori elämä haudataan, kuin jäykän väärä-uskolaisen tai vanhan noidan ruumis, savuavaan tuhkaläjään. Ei kenkään uskaltanut enää jäsentäkään liikuttaa, vaan hengitystään pidättäen seisoivat he kaikki kamalassa odotuksessa.
Silloin astui yht'äkkiä mies palavasta pajasta, — kukaan ei ollut huomannut hänen sinne menneen, ja moni väitti kiven kovaan, että liekki hänen edeltään väistyi molemmille puolille kuin portin puoliskot. Käsivarsillaan kantoi hän suntion tytärtä. Ja kaikuvaksi riemuhuudoksi muuttui ympärillä olijain tuskallinen odotus.
Mutta kun vieras oli laskenut tainnuksissa olevan tytön hänen isänsä jalkain juureen, ja talonpojat ehtineet katsahtaa pelastajan kasvoihin, kääntyivät he kaikki pelolla poispäin.