— "Mitä haette täältä?"
Kylmällä tyyneydellä, joka omituisesti erosi suntion vimmasta ja pormestarin kauhusta, vastasi vieras:
— "Olen vaan saattanut ystävääni Paavo Greglinger'iä tänne, sillä me molemmat tulemme juuri teidän rouva vainajanne hautajaisista. Minäkin toivon totuuden tulevan ilmi. Ennen neljäntoista päivän kuluttua tulee teidän, herra pormestari, tehdä tili tuomari-virastanne. Älkää unohtako minua!"
Näin sanottuaan vei hän suntion raastuvasta ulos. Mutta pormestari pysyi liikkumattomana kuin kivi-patsas. Kadulle hän ei uskaltanut katsella — siellä kulki tyttö, saattojoukkoineen, vielä vähemmin huoneesen — siellä oli rutto-mies. Niin seisoi hän poloisena syntisenä oman pahantekonsa ja kostavan oikeuden välillä.
Astuessaan tuon vieraan kanssa portaita myöten alas, ei suntio, vaikka vielä kovin suuttuneena, malttanut olla sanomatta seuraajalleen:
"Äskön sanoitte, ettette muka koskaan ennusta, mutta mitäs te nyt sitten teitte?"
VIIDES LUKU.
Pormestari ei ollut niin kokonaan paha kuin hän näytti olevan. Rauhallisena aikana olisi hän ollut ulkonaisen käytöksen puolesta rehellinen mies, joka ei mitään pahaa tee, jottei hänellekään mitään pahaa tapahtuisi. Mutta näinä vallattomina sota-aikoina tuli hänen vähäisestä siveys-määrästään pian loppu. Hänen tuntoaan ei vaivannut, teki väärin tai oikein, ja niin joutui hän aina konnankoukusta konnankoukkuun. Hän osasi kuitenkin kauan kyllä säilyttää ulkonaisen arvonsa ja näyttäidä oikeutta harrastavalta kaupungin valtijalta. Vaikuttaessaan muissa pelkoa, rohkaisi hän itseään; rangaistessaan muita, näytti hän ihmisten silmissä hyvinkin oikeutta ja siveyttä harrastavalta.
Suntion ja hänen seuralaisensa pois mentyä, toipui pormestari pian jälleen säikähdyksestään. Hänestä tuntui kokonaan naurettavalta, että noitten miesten uhkaukset niin kovasti olivat hänet pelästyttäneet. Pirullista vaan, että tuo ilkeä laulu yhä soi hänen korvissaan, jota suntio oli hänelle laulanut, tullessaan hänen vaimonsa kuolin-vuoteelta:
"Ja kun mun kuoli vaimoni,
Hän pantihin oljillen.
Mun itkeä pitäis kyllä,
Mut olenkin iloinen".