Vaan mikäpä arvo olikaan nykyaikana tämmöisellä säännöllä, jolloin ei järjestystä ollut olemassakaan, jolloin omaisuus oli suojatonna, jolloin kulovalkeat ehtivät kylille saakka, ympäröivät niitä, jopa monasti polttivat poroksikin!
Konrad vastasikin senvuoksi huolettomasti: "Nykyaikoina, jolloin kylässä vähintäänkin kerran päivässä palaa ja kuolema joka hetki kulkee oven ohitse, ei välitetä vanhasta tulisäännöstä enempää kuin Löhnberg'in pormestaristakaan".
TOINEN LUKU.
Noin puolenpäivän tienoissa läksi Kersti pajasta. Vilkaisten väliin salaa taakseen, seuraisiko muka Konrad häntä, hiiviskeli hän sitten varovasti kiertoteitä myöten puutarhaan, joka oli pormestarin asunnon tuolla puolen. Tämä oli, nykyisenä onnettomuuden aikana, jäänyt kokonaan autioksi, kukkas-sarat olivat nokkosten, koisoin ja juolavehnäin vallassa, hedelmäpuita verhosi home ja sammal. Lähellä puutarhan visusti lukittua porttia oli aita eräästä kohdin hajonnut, ja tästä oli Kerstin helppo päästä sisään. Julkisesti kadun puolelta ei hän olisikaan uskaltanut mennä pormestarin taloon, eikä hänellä pormestarin taloon asiata ollutkaan, hänen latoonsa hän ainoastaan pyrki.
Tämäkään ei juuri näyttänyt semmoiselta kuin olisi hyvää vuodentuloa niihin toivottu. Koko rakennus oli rappeutunut, siivoton, autio ja tyhjä. Pimeimmässä sopessa vaan oli vielä pari olkilyhdettä ja niiden päällä muutamia vanhoja repaleisia makuu-vaatteita. Kersti hiipi hiljaa sinne. Vanha sairas vaimo makasi tuolla huonolla olkivuoteella.
— "Miten jaksatte, täti kuita?" — puheli tyttönen lempeästi ja sydämmellisesti.
Riutunut olento kohottihe vuoteellaan ja vastasi heikolla äänellä:
"Ihmiset ovat minut hyljänneet, siksi ottaa Herra minut huostaansa!"
Tämä oli pormestarin rouva. Kun rutto alkoi punata hänen poskiansa, kannatutti mies vaimonsa talosta latoon. Sillä vaikka hän kyllä, kuten pormestarille sopii, oli hyvinkin rohkea olevinansa, pelkäsi hän kuitenkin suuresti tarttumista ja osasi yhtä taitavasti väistyä syrjään ruttosairaitten tieltä kuin vieraitten sotajoukkojenkin. Ja kun hänen mielestään ei ollutkaan yhtään epämukavata, jos hänen rouvansa, jolta hänen viimeisaikoina oli täytynyt kuulla monta siveyden saarnaa, joutuisikin tavallista kauemmaksi talosta, niin nytpä hän aikoikin vasta oikeen vapaasti ja iloisesti elellä. Sen vuoksi pysyttelihe hän niin kaukana kuin mahdollista ladosta, alkoi välttää koko taloakin ja lähetti vaan kerran päivässä raastuvan palvelijan katsomaan ladon seinässä olevasta aukosta, vieläkö sairas liikkui. Samalla oli hänen myös määrä pistää humalatangon päässä sairaalle ruukullinen lientä.
Ellei Kersti olisi ruvennut huolta pitämään hyljätystä tädistänsä, olisi vanha rouva jo aikoja kurjuuteensa nääntynyt, niinkuin moni muukin. Raastuvan palvelijakin nimittäin tuli vaan ladon läheisyyteen, uskaltamatta milloinkaan seinä-aukosta katsoa sisään, saatikka sitten sairaalle toimittaa liemiruukkua. Liemen söi hän itse salaa puutarhassa. Konradille ei Kersti milloinkaan ilmoittanut käyttävänsä kaiket iltapuolet sairashoitoon, ei ainoastaan pormestarin ladossa vaan muuallakin. Hän pelkäsi nimittäin sepän rupeavan häntä kammoamaan ruton tuojaksi, jos kuulisi, miten tämä joka päivä kuni laupeudensisar toimiskelee rutto- tautisten luona. Sitä paitsi olisi hänet, jos tämä hänen salainen armeliaisuutensa olisi tietyksi tullut, varmaankin väkivaltaisesti erotettu sepästä. Sairaitten hoitajat nimittäin suljettiin kaikesta kanssakäymisestä muitten kanssa, aivan kuin olisivat itsekin ruttotautisia olleet. Ei heitä sunnuntaisin päästetty kirkkoonkaan, vaan he saivat seisoa ulkopuolella, tyytyen niihin harvoihin sanoihin, joita akkunan kautta saarnasta kuulivat.
Kersti toi hyljätylle pormestarin rouvalle vadillisen lientä, mutta tämä lykkäsi sen luotansa. Hän ei enää tahtonut mitään ruumiillista ravintoa, hengellistä lohdutusta hän sitä hartaammin halusi. Tähän hänen pyyntöönsä vastasi Kersti: "pastori on sodan ja ruton tähden paennut Hesseniin, vaan koska te jo eilen sitä tahdoitte, niin olen pyytänyt isääni tänne, hän se näinä hädän aikoina pitää jumalanpalvelusta ja jakelee sakramentteja".