"Minä olen se mies Lontoosta, jota täällä odotetaan — olkaa hyvä ja ilmottakaa, että hra Dark on täällä. Minä istun täällä odottamassa niin kauan. Ja, nuori mies, jos tässä talossa on mitään oluen tapaista, niin en ollenkaan kursaile sanoa, että minä juon sellaista sangen mielelläni."
Minä menin hakemaan hänelle olutta ennenkuin ilmotin hänen saapumisestaan. Viedessään lasin huulilleen tirkisteli hän minua uteliaana.
"Maljanne!" sanoi hän. "Minä pidän teistä, älkää unohtako, että nimeni on Dark. Ja olkaa hyvä ja jättäkää oluttuoppi pöydälle, sillä voi olla mahdollista, että esimieheni antaa minun odottaa."
Minä ilmotin hänen tulostaan ja minut käskettiin johdattaa hänet kirjastohuoneeseen.
Palattuani takaisin etuhuoneeseen huomasin, että oluttuoppi oli tyhjä ja että herra Dark virkisti itseään nuuskalla, jonka johdosta hän aivasteli kuin valaskala. Hän oli juonut kelpo määrän kaikkein väkevintä olutta, mitä meillä oli talossa, ja se ei näkynyt tehneen häneen sen enempää vaikutusta kuin olisi hän juonut pelkkää vettä.
Johdattaessani häntä käytävän kautta kirjastohuoneeseen, kulki
Josephine ohitsemme. Herra Dark kumarsi hänelle syvään.
"Nähtävästi kamarineiti", kuulin hänen lausuvan itsekseen. "Nätti tyttö, mutta hemmetin vaikeata olisi tulla toimeen hänen kanssaan."
Minä katsahdin häneen melkein vihaisena, sillä hän oli niinkin osoittavan rauhallinen; ja avatessani hänelle oven heitin minä häneen tutkivan silmäyksen, mutta hän silmäsi minuun samalla tavalla.
"Hyvä", virkkoi hän "tulenhan jo toimeen yksinkin."
Senjälkeen naputti hän ovelle, avasi sen ja astui sisään, naama hyvinvoivan loistavana.