"Minä matkustaisin Ruotsiin Tukholmaan, jonne hän käski osottaa kirjeensä ja etsisin häntä sieltä."
"Niinkö te todella tekisitte?" sanoi herra Dark. "Jos me olisimme lammaspaimenia ja kadottaisimme yhden lampaan Cumberlannissa, niin ryhtyisimmekö me etsimään sitä Lands Endistä, tai haeskelisimmeko ehkä hiukan lähempää?"
"Nyt te teette pilaa minusta", virkoin minä.
"Enpä niinkään", vastasi herra Dark, "minä vaan hiukan valaisen teidän järkeänne. Herra James Smith aikoi matkustaa Ruotsiin, mutta poikkesikin ensin Skotlannin rannoille. Tulee muistaa, että hän purjehti huvialuksella. Sopiiko sellaisiin elävää karjaa ja teurastajia, hä? Entä pysyvätkö lihapaistit tuoreina koko matkan Cumberlannista Ruotsiin? Ei. Mutta elävätkö herrasmiehet mielellään paljaasta suolasta? Eivät. Minkä johtopäätöksen nyt siis voimme vetää näistä kolmesta seikasta? Kas sen, että herra James Smithin on täytynyt matkallaan Ruotsiin poiketa jonnekin uudistamaan eväsvarastoaan. Minne hänen siinä tapauksessa on sopinut poiketa? Onhan selvää, että jonnekin Skotlannissa. Mutta minne? Mannermaan pohjoispuolelleko, vai joillekin läntisille saarille?"
"Luultavimmin mannermaalle, sillä siellä ovat suurimmat merikaupungit, joista hän varmemmin saa kaikkia mitä tarvitsee. Mitä meidän nyt siis on lähinnä tehtävä? Ei muuta kuin matkata suoraa päätä pohjois-Skotlantiin. Mitä te nyt sanotte tästä kaikesta, William? Onkohan minun suunnitelmani oikea, vai onko teidän väkevä oluenne sekottanut järkeni?"
Olihan selvää, ettei olut ollut siihen asiaan mitään vaikuttanut, ja sen minä hänelle myönsinkin. Hän nauroi ja tirkisteli minuun veitikkamaisesti, virkistäen itseään silloin tällöin nuuska-annoksella. Hän lupasi vielä kerran käydä aivoissaan läpi suunnitelmansa.
Kun me sitten saavuimme kaupunkiin, oli hän suorittanut tuon sielunponnistuksen ja näytti olevan hyvin tyytyväinen itseensä. Hän oli heti valmis vertaamaan paikkakunnan ravintolan olutta siihen, mitä oli saanut meillä. Me tilasimme hiukan leipää, vähäsen bologna-makkaraa ja kaksi pulloa sherryä vaununlaatikkoon. Sitten me lähdimme tärkeälle matkallemme.
"Vielä muuan ystävällinen neuvo", virkkoi herra Dark ja asettui mukavaan asentoon vaunun nurkassa. "Nukkukaa niin usein, William, kuin suinkin mahdollista, sillä te ette saa kunnollisesti maata sängyssä ennenkuin Glasgovissa."
III.
Etsiskelyretki.