Ne näytti hänelle tytön äiti, joka oli hyvin kunnioitusta herättävä nainen, sekä, kuten herra Smith sai tietää, erään merikapteenin vaimo, jonka puoliso parhaillaan oli ulkona merellä. Herra Smith sai puhutuksi siten, että pääsi myöskin siihen huoneeseen, missä tyttö ompeli ja saattoi vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan. Tytön ääni ja käyttäytyminen olivat yhtä miellyttävät kuin hänen kasvonsakin. Herra James Smith rakastui häneen korviaan myöten ja epäilemättä silmänräpäystäkään vuokrasi huoneet yhdeksi kuukaudeksi.
Ei kai tarvinne mainita, että hänen aikomuksensa tytön suhteen olivat mitä häpeällisimmät, sillä hän uskotteli hänelle sekä äidille olevansa naimaton. Hän arveli rahojensa, yhteiskunnallisen asemansa ja edullisen ulkomuotonsa vuoksi helposti saavansa tyttären satimeen, mutta huomasikin pian, ettei se ollut niinkään helppoa.
Hän ei voinut väistää äidin valvovaa silmää, eikä tyttökään ollut niin vaan otettavissa. Hän kyllä ihaili herra James Smithin komeata ulkomuotoa ja hienoa leukapartaa; hän hymyili hänen kohteliaisuuksilleen ja punastui aina, nähdessään hänet; mutta mahtoiko se sitten riippua viekkaudesta tai lapsellisuudesta, ei hän voinut käsittää tuon herran imarteluja muuksi kuin täysin rehellisiksi. Kun herra James Smith käyttäytyi hiukankaan sopimattomasti, vetäytyi hän pois suuresti hämmästyneenä. Herra Smith ei ollut osannut aavistaa sellaista vastarintaa eikä hän löytänyt mitään keinoa voittaakseen tyttöä pauloihinsa. Viikot kuluivat ja koko se kuukausikin, joksi ajaksi hän oli huoneet vuokrannut, eikä hän ollut päässyt tyttöä askeltakaan lähemmäksi.
Viime päivinä lienee hän tehnyt jonkun uuden keksimänsä yrityksen, mistä aiheutui hyvin kylmä suhde heidän välillään; sillä sensijaan, että hän olisi vuokrannut huoneet vielä joksikin aikaa, meni hän alukselleen ja nukkui siellä kaksi yötä. Tuuli oli nyt suotuisa, ruokavarat oli tuotu laivaan, mutta hän ei antanut laivurilleen käskyä nostaa ankkuria. Kolmantena päivänä näkyi tuo kylmä suhde, mistä se lienee aiheutunutkin, muuttuneen, sillä herra Smith palasi maihin. Muutamat terävänäköiset henkilöt kaupungissa huomasivat heti, että hän näytti hiukan levottomalta ja huolestuneelta. Kaikesta päättäen tuli hänen nyt päättää, luopuako tytöstä ainaiseksi, vai tehdäkö se hävyttömyys, että mennä naimisiin hänen kanssaan.
Niin heittiö kuin hän miehekseen onkin, epäili hän kuitenkin — ehkä teon rikollisuuden vuoksi. Kulkiessaan näissä ajatuksissaan tapahtui, että tytön isä saapui kotiin, ja se saattoi herra James Smithin lopuksikin tekemään päätöksensä.
Kun hän oli päättänyt toteuttaa rikoksellisen aikeensa, toimi hän mahdollisimman kylmästi ja viekkaasti, estääkseen tulemasta ilmi, että hän jo ennestään oli naimisissa.
Hän meni alukselleen ja ilmotti luopuneensa suunnitelmastaan matkustaa Ruotsiin ja päättäneensä sensijaan tehdä pitkiä kalastusmatkoja Skotlannissa. Senvuoksi antoi hän määräyksen, että alus oli jätettävä satamaan; hän antoi kapteenille lomaa, niin että hän pääsi lähtemään perheensä luokse Cowesiin ja maksoi koko laivamiehistölle palkan, perämiehestä kokkipoikaan saakka. Siten pääsi hän kaikista niistä henkilöistä, jotka tunsivat hänet tässä kaupungissa. Hänet voitiin nyt ilman vaaraa kuuluttaa uuteen avioliittoonsa; hänen hyvin tavallinen nimensä suojeli häntä siitäkin, ettei uutinen herättänyt erityisempää uteliaisuutta; kaikki hänen ystävänsä ja tuttavansa, vieläpä hänen oma vaimonsakin saattoivat lukea uutisen hänen kihlautumisestaan siihen sen enempää merkitystä panematta.
Viikkoa jälkeen kuin hänen laivamiehistönsä oli matkustanut pois kaupungista meni hän naimisiin mainitun kapteenin tyttären kanssa. Tytön isä oli yleisesti tunnettu itsekkääksi, itaraksi mieheksi, joka oli hyvin halukas saamaan rikkaan vävyn, ja senvuoksi hänellä ei ollut mitään vastaan, että häitä kiirehdittiin. Vihkiäisissä olivat läsnä morsiamen vanhemmat sekä muutamat läheiset sukulaiset ja ystävät, ja nuori pari lähti heti häämatkalle ylämaan järville.
Mutta parin päivän perästä palasivat he takaisin aivan odottamatta. Nuori aviomies — joka nähtävästi katsoi varmemmaksi oleskella kauempana Englannista — oli niin houkuttelevalla tavalla kuvaillut armaalleen etelän ihanuuksia, että tämä alkoi tuntea vastustamatonta halua nähdä Espanjan ja Italian. Hän oli purjehtinut isänsä mukana, ja oli siis hyvin tottunut merielämään sekä ehdotti matkaa Välimerelle. Hänen rakastettava miehensä ei tietysti voinut muuta kuin suostua suloisen vaimonsa pyyntöön, ja siksi he palasivat varustamaan huvialusta valmiiksi lähtöä varten.
Eihän tämä käänne mitenkään herättänyt appivanhempien epäluuloja. Äiti piti herra James Smithiä kerrassaan miehen esikuvana. Isä taas kykeni mitä nopeimmin laittamaan aluksen purjehduskuntoon ja pestaamaan siihen tarvittavan miehistön. Ja niin lähti herra James Smith tuota pikaa matkalle Välimerelle sen onnettoman naisen kanssa, joka luuli olevansa hänen vaimonsa. Tälle matkalle lähdettiin ennenkuin herra Dark ja minä olimme jättäneet Darrock Hallin.