Hänen siis onnistui herra Meeken seurassa kuluttaa pitkää, ikävää aikaansa. Tuli sitten talvi ja kevätkin, mutta herra James Smithiltä ei saapunut mitään tietoja. Talvi oli ollut luminen ja ankara, sekä kevät myöhästynyt ja sateinen. Vasta maaliskuun neljästoista oli todella kaunis keväinen päivä.
Minä mainitsen tämän päivän siksi, että se on unohtumattomasti painunut mieleeni; minä muistan sen aina niin kauan kuin elän.
Päivä alkoi muuten hyvin huonolla enteellä. Emäntäni pysyttelihe sinä aamuna kauan huoneessaan, kuluttaen aikaansa järjestämällä vaatteitaan parissa piironginlaatikossa, joita hän ei ollut avannut pitkiin aikoihin. Vähän ennen aamiaista soitti hän kiivaasti kelloa. Minä kiiruhdin heti ylös katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja samoin teki Josephinekin. Hän ehti sisään ennen minua; minä seurasin häntä kintereillä.
"Minulta on varastettu!" sanoi emäntäni kiivaasti. "En tiedä milloin ja miten, mutta joka tapauksessa on poissa kaksi rannerengasta, kolme sormusta ja joukko pitsinenäliinoja."
"Jos teillä on jotain epäluuloja", virkkoi Josephine tavalliseen terävään tapaansa, "niin olkaa hyvä ja sanokaa, ketä te epäilette. Ainakin saatte, milloin vaan haluatte, tutkia minun laatikkoni."
"Kuka on maininnut teidän laatikoistanne?" virkkoi emäntäni vihastuneena. "Olkaa hyvä ja ajatelkaa toisten paremmin, ennenkuin avaatte suunne."
Senjälkeen kääntyi hän minun puoleeni ja selitti, miten hän oli keksinyt varkauden. Minä ehdotin, että me ensin hyvin huolellisesti etsisimme tavaroita, ja ellei siitä olisi mitään tulosta, niin ilmottaisimme asiasta viranomaisille.
Emäntäni hyväksyi ehdotukseni ja me aloimme hakea. Me jatkoimme etsiskelyämme päivällisaikaan saakka, mutta tuloksetta. Minä pyysin saada mennä tekemään tapahtumasta ilmotuksen, mutta emäntäni sanoi, että se oli jo myöhäistä sinä päivänä, sekä käski minun tarjoilla pöydässä kuten tavallisesti ja ilmottaa asiasta vasta seuraavana aamuna. Hän odotti sinä iltana herra Meekeä, ja minä ymmärsin, ettei hän tahtonut minkään poliisikuulustelun keskeyttävän soittelemisen nautintoa.
Päivällisen jälkeen saapui pastori, ja he soittivat kappaleen toisensa perään. Kello kahdeksan vein minä sisään viiniä, soodavettä ja leivoksia. Parhaillaan avatessani soodapulloa kuului ulkoa vaunujen ratinaa ja heti senjälkeen soitettiin portin kelloa.
Olin juuri irrottamassa korkkia, joten en heti siinä silmänräpäyksessä ehtinyt rientää portille, jonkavuoksi sen teki eräs naispalvelijoista. Senjälkeen minä kuulin jotain huudon tapaista ja askeleita, jotka kuulostivat minusta tutuilta.