"Kuka on opettanut sinut tulemaan sisään huoneeseen ja puhuttelemaan naista hattu päässä?" kysyi hän halveksivasti, mutta levollisesti. "Kärsiikö sellaisia tapoja sinun uusi vaimosi?"
Minä katsahdin herra Smithiin juuri sillä hetkellä. Hänen luonnostaan tumma hipiänsä muuttui nyt ensin tuhkan harmaaksi ja sitten vaalean keltaiseksi; hän tarttui erään tuolin selkänojaan ja vaipui raskaasti istumaan.
"Minä en ymmärrä, mitä sinä tarkotat", virkkoi hän hetken perästä ja katseli epävarmasti ympärilleen.
"Ymmärrät kyllä", vastasi hänen vaimonsa. "Sinun kielesi valehtelee, mutta sinun katseesi puhuu totta."
Epätoivoisella ponnistuksella ja kooten kaikki voimansa ja julkeutensa päästi hän karkean kirouksen.
Vähän sitä ennen olin minä kuullut hameen kahinaa oven ulkopuolella, mikä seikka saattoi minut ajattelemaan, että joku palvelustytöistä oli seissyt siellä kuuntelemassa. Aioin juuri mennä katsomaan, mutta isäntäni esti minut.
"Laittakaa vuode kuntoon punaisessa huoneessa ja sytyttäkää tuli takkaan", käski herra Smith vihaisen näköisenä ja karskilla äänellä. "Ja sitten kun soitan, tuokaa sisään kuumaa vettä ja konjakkia. Ja te", lisäsi hän, kääntyen herra Meeken puoleen, joka vielä istui paikallaan viulu sylissään, "te jätätte tämän talon, ja ellette sitä tee, niin tietäkää, ettei papinkauluksenne ole teille minkäänlaisena suojelusvälineenä."
Kun emäntäni kuuli nämä loukkaavat sanat, nousi puna hänen poskilleen; mutta ennenkuin hän ennätti mitään sanoa, korotti James Smith äänensä.
"Minä en tahdo kuulla sanaakaan!" huusi hän röyhkeästi. "Sinä olet puhunut mielipuolen tavoin. Sinä olet mielipuoli. Sinä et ole järjissäsi. Niin totta kuin jumala elää annan minä huomenna lääkärin tutkia sinut… Mitä hemmettiä sinä siinä töllistelet?" karjasi hän samassa minulle. "Etkö ymmärrä totella käskyäni?"
Minä katsoin emäntääni. Jos hän sillä hetkellä olisi käskenyt minun hyökätä herra Smithin kimppuun, niin luulenpa, vaikka hän olikin roteva ja voimakas, että olisin voittanut hänet.