Matkalla rauhantuomarin luo käytin minä kaiken jälelläolevan ajatuskykyni keksiäkseni syyn Josephinen uskottomaan vilppiin ja valheeseen.
Minun mieleeni palasi nyt hämärästi hänen ulkomuotonsa ja käytöksensä sinä onnettomana päivänä, jolloin emäntäni oli siinä määrässä unohtanut itsensä, että oli lyönyt häntä, ja minä tulin siihen johtopäätökseen, että se oli ainakin osaksi aiheena Josephinen katalaan menettelyyn. Mutta oliko se ainoa syy hänen kostoonsa emännälleni? Ja vaikka olisikin, niin mitä pahaa minä olin tehnyt häntä vastaan? Miksi minutkin sekotettiin vyyhteen? Minun oli mahdotonta löytää vastausta näihin kysymyksiin, vaikka kuinka aivojani ponnistin.
Minut vietiin vielä samana päivänä rauhantuomarin eteen, ja Josephinea, tuota katalaa olentoa, kuulusteltiin minun läsnäollessani. Heti kun näin hänen syntisen levolliset ja ivansävyiset kasvonsa, tunsin minä sellaista inhoa, etten senjälkeen katsahtanut häneen enää kertaakaan koko kuulustelun aikana. Ne vastaukset, jotka hän nyt antoi, olivat vain hänen jo aikaisemmin valallaan vahvistaman kertomuksen kertausta. Minä kuuntelin hänen sanojaan mahdollisimman tarkkaavaisesti, enkä voinut olla suuresti ihmettelemättä, miten uskomattoman taitavasti hän osasi sekottaa valhetta ja totta syytökseensä emäntääni vastaan.
Hän esiintoi pääasiallisesti seuraavaa: Kerrottuaan herra James Smithin saapumisesta Darrock Halliin tunnusti todistaja, Josephine Durand, hiipineensä kuuntelemaan musiikkisalin oven luo, kuultuaan sieltä kiivaita sanoja; ja sitten toisti hän todenmukaisesti emäntäni ja hänen miehensä välisen riidan lopun. Kun hän sitten niiden vihaisten sanojen vuoksi, joita puolisot olivat vaihtaneet keskenään, pelkäsi, että jotain tapahtuisi, oli hän valvonut huoneessaan, joka oli samassa kerroksessa kuin emäntäni makuukamari. Hän oli kuullut kello yhden ja kahden välillä aamulla emäntäni huoneen oven hiljaa avattavan — oli seurannut emäntääni, jolla oli pieni lamppu kädessään, alas rappusia ja sitten käytävää pitkin, missä hän, todistaja, piiloutui erääseen nurkkaan — oli nähnyt emäntäni ottavan tikarin käytävässä olevasta vanhojen aseiden kokoelmasta — oli seurannut häntä jälleen ja nähnyt hänen menevän sisään punaiseen huoneeseen — oli kuullut hra James Smithin hengittävän raskaasti ja siitä päättänyt, että hän nukkui — oli hiipinyt punaisen huoneen vieressä olevaan asumattomaan huoneeseen ja odottanut siellä noin neljännestuntia, kunnes emäntäni tuli ulos tikari kädessä — oli jälleen seurannut emäntääni ja nähnyt hänen asettavan tikarin entiselle paikalleen — oli nähnyt emäntäni kääntyvän eräälle sivukäytävälle, joka johti minun huoneeseeni — oli kuullut hänen naputtavan minun ovelleni ja minun vastaavan sekä aukaisevan oven — oli jälleen lymynyt käytävässä — oli nähnyt emäntäni ja minun menevän punaiseen huoneeseen, mutta peläten, että hänet huomattaisiin ja mahdollisesti murhattaisiin, hiipinyt takaisin huoneeseensa ja viettänyt siellä lopun yötä.
Vahvistettuaan valallaan nämä kamalat valheet selitti hän olevansa varma siitä, että emäntäni oli murhannut herra James Smithin ja että minä olin hänen kanssarikollisensa, vakuutti Josephine vielä lisäksi, että herra Meeke oli rouva Smithin rakastaja, jota herra Smith oli kieltänyt käymästä talossa, mutta että joka kuitenkin ei tätä kieltoa noudattanut, vaan sattui sinäkin iltana, kun herra Smith saapui kotiin, olemaan kahdenkesken emäntäni kanssa. Siinäkin oli vähän totta, mutta siihenkin sekotetun valheen jyväsen osasi hän peittää hyvin viekkaasti.
Nyt kysyttiin, mitä minulla oli sanottavaa edellisen johdosta.
Minä vastasin, että olin syytön, mutta että tahdoin odottaa lainopillista avustajaa, ennenkuin halusin esittää puolustukseni. Tuomari ilmotti, että minua edelleenkin pidettäisiin vangittuna, ja siihen päättyi kuulustelu. Kolmen päivän perästä kuulusteltiin onnetonta emäntääni. Minun ei annettu häntä puhutella. Ainoa minkä tiesin oli, että asianajaja Lontoosta oli saapunut häntä puolustamaan. Hänet sain tavata saman päivän iltana. Kysyessäni, miten oli emäntäni laita, pudisti hän surullisesti päätään.
"Minä pelkään", sanoi hän, "että tämä kauhea tilanne, johon tuo kurja nainen oli hänet saattanut, tuottaisi hänelle enemmän tuskaa kuin hän saattoi kestää. Jo entisistä onnettomista tapauksista suuresti heikontuneena oli tämä viimeinen isku, niin varovaisesti kuin herra Philip Nicholson olikin koettanut häntä siihen valmistaa, hänet musertanut kokonaan. Kuulustelussa osotti hän merkillistä tunteettomuutta. Hän vastasi kaikkiin hänelle tehtyihin kysymyksiin selvästi, mutta aivan koneellisesti, kertaakaan muuttamatta ääntä tai kasvojen väriä. Silloin on laita hyvin hullusti, William, kun naiset eivät voi itkulla purkaa tunteitaan, ja teidän emäntänne ei Darrock Hallista lähdettyään ole vuodattanut ainoatakaan kyyneltä."
"Mutta", sanoin minä, "ellei kuulustelu minun kanssani ole osottanut, että Josephine on todistanut väärin, niin eikö edes emäntäni vastaukset ole sitä näyttäneet toteen?"
"Sitä ei voida millään muulla näyttää toteen", vastasi asianajaja, "kuin että herra James Smith saadaan tuoduksi tänne tai ainakin voidaan laillisesti todistaa, että hän on elossa. Minä olen varma siitä, että rauhantuomarikin on vakuutettu Josephinen tehneen väärän valan ja että hän uskoo siihen emäntänne vakuutukseen, että se uhkaus, minkä hän onnettomuudekseen tuli miestään vastaan lausuneeksi, tarkotti ainoastaan sitä, että hän aikoi seuraavana aamuna matkustaa teidän kanssanne minun luokseni Lontooseen saadakseen itsensä laillisesti suojatuksi miehensä tunnotonta käytöstä vastaan. Herra Nicholson uskoo niinkuin minäkin, että herra James Smith hiipi tiehensä Darrock Hallista yöllä, peläten, että häntä tultaisiin syyttämään kaksoisnaimisesta. Mutta ellen minä saa käsiini herra Smithiä, ellen minä voi selittää veripilkkuja yöpaidassa, niin asia jää huonolle kannalle. Emäntänne kiivaat sanat, puolisoiden huono väli sekä se seikka, että emäntänne jatkoi seurustelua herra Meeken kanssa, kaikki ne asianhaarat puhuvat meitä vastaan. Tuomari ei voi tehdä muuta kuin lykätä jutun käsittelyä lisätodisteiden hankkimista varten ja pitää teitä molempia vangittuina."