"Mutta miten ihmeessä sitten voidaan näyttää toteen meidän viattomuutemme?" kysyin minä.
"Ei muuten, kuin että löydämme herra James Smithin ja saamme hänet pakotetuksi saapumaan tänne."
"Luuletteko, että hän, jos hänet tavataan, kieltäytyy tulemasta, kun saa kuulla, mistä kauheasta rikoksesta hänen vaimoaan syytetään. Hän on kyllä kurja heittiö, sen tiedän, mutta…"
"Minä luulen, ettei hän kuitenkaan ole niin häpeämätön, että kieltäytyy tulemasta, jos hän ei joudu vaaralle alttiiksi. Mutta muistakaa, että hän on kaksoisnaimisissa ja pelkää, että emäntänne panee hänet siitä syytteeseen."
Minä olin sen seikan unohtanut; minun toivoni laski, enkä minä enää lausunut sanaakaan.
"Sotii melkein maan lakeja vastaan selvittää emäntänne ja hänen puolisonsa väli yksityistä tietä. Kaiken sen perusteella, mitä tiedämme herra James Smithistä on meidän velvollisuutemme rehellisinä kansalaisina antaa viranomaisille sellaiset tiedot hänestä, että hän asetetaan syytteeseen menettelystään. Minä sanon teille, että ellen minä olisi emäntänne sukulainen, epäilisin suuresti antautua ajamaan koko asiaa. Mutta minun on nyt täytynyt ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että herra James Smith saadaan vakuutetuksi siitä, ettei häntä, jos hän saapuu rauhantuomarin luo, kohdella ansion mukaan. Kun hän kuulee asian laidan, luulen, että hän meitä uskoo — tietysti yhä ainoastaan edellyttäen, että saamme hänet käsiimme. Kaikki etsiskelyt tällä paikkakunnalla ovat olleet tuloksettomia. Olen tämän päivän postissa lähettänyt herra Darkille toimintamääräykset sekä samalla laatinut erinäisiin lehtiin erääseen vissiin muotoon laaditut ilmotukset. Voitte luottaa siihen, että kaikki mahdolliset keinot käytetään hänen olinpaikkansa ilmisaamiseksi. Minulla on kuitenkin tehtävä teille muuan tärkeä, Josephineä koskeva kysymys. Ehkä hän tietää enemmän kuin me luulemmekaan; ehkä hän tuntee salaisuuden herra Smithin kaksoisnaimisesta, ja säästää sen tietonsa hätävaraksi meitä vastaan. Jos niin on laita, niin täytyy minun käyttää jotain muutakin keinoa kuin syyttää häntä väärästä valasta. Mikähän oikeastaan on aiheuttanut hänet tekemään näin katalan teon, William?"
"Että mitäkö hänellä on minua vastaan?"
"En tarkota sitä. Minä ymmärrän varsin hyvin, että hänen täytyy syyttää teitäkin, saadakseen ilmiantonsa todenmukaisemmaksi. Hän tarkottaa, että te olette auttanut emäntäänne ruumiin kätkemisessä. Mutta jokin erityinen seikka täytyy olla asian alkujuuri. Onko sattunut jotain riitaa emäntänne ja Josephinen välillä?"
Minä kerroin hänelle tapauksen, jolloin emäntäni tuli lyöneeksi Josephinea, ja minä kuvailin, minkälainen oli hänen kasvojensa ilme silloin kuin hän näytti minulle merkkiä poskessaan.
"Siinä on tarpeeksi syytä kostonhaluun sellaisessa ilkeäluontoisessa naisessa kuin Josephine", virkkoi asianajaja. "Mutta onko siinä kaikki? Oliko emännällänne jotain erityistä Josephinea vastaan? Hyödyttäisikö se, että emäntänne tulisi tuomituksi, jollain tavoin Josephinea persoonallisesti? Ajatelkaa tarkoin, William! Onko mahdollisesti sattunut joku tapaus, mikä olisi saattanut Josephinen edellyttämään, että emäntänne olisi hänelle vihainen?"