"He ovat kaikki yhdessä juonessa!" kähisi Josephine.
"Ellette ole vaiti", virkkoi tuomari, "niin teidät viedään ulos. On ehkä soveliasta", jatkoi hän, asianajajan puoleen kääntyen, "että te nyt annatte toistenkin todistajain tunnustella herra Smithiä."
Senjälkeen sai todistaa muuan palvelija Darrock Hallista.
Hänen herransa ulkomuoto näytti häntä hämmästyttävän aika lailla. Mutta ei siinä yksin, sillä herra Smithin kasvojen muoto ja käytöstapakin olivat muuttuneet. Niin katala mies kuin herra James Smith olikin, täytyy minun tunnustaa, että nähdessään onnettoman vaimonsa, osotti hän sekä säikähdystä että häpeäntunnetta. Palvelija, joka oli tottunut saamaan häneltä tyrannimaisia silmäyksiä sekä kuulemaan tuimia käskyjä, epäili ja sammalteli, kun häneltä kysyttiin, ottaako hän valalleen, että esitetty henkilö oli hänen isäntänsä herra James Smith.
"Minä en voi sanoa sitä varmuudella", virkkoi mies ja näytti aivan hämmentyneeltä. "Hän on kyllä toiselta puolen isäntäni näköinen, mutta toiselta puolen ei. Jos hänellä olisi pitkä tukka ja leukaparta, ja jos hän olisi, niin sanoakseni, käytökseltään hieman raaka ja komentava, niin voisin kyllä vannoa, että se on hän."
Onneksi tapahtui nyt, että herra James Smith, joka alussa oli näyttänyt hämmästyneeltä ja nololta, äkkiä suutahti siitä, että joku palvelija häntä tuolla tapaa katsahteli ja arvosteli, vieläpä kehtasi epäillä, oliko hän hänen isäntänsä.
"Etkö sinä, senkin tyhmyri, voi sanoa suoraan, tunnetko minut vai etkö!" karjasi hän kiivastuneena.
"Se on hänen äänensä", vakuutti palvelija nyt. "Niin", lisäsi hän, "olkoon hänellä leukaparta tai ei, mutta kyllä minä nyt todellakin voin varmasti sanoa, että se on hän."
"Ja jos yhä edelleen epäillään, onko hän herra James Smith", virkkoi herra Dark veikeästi, astuen esiin, "niin on minulla tässä mukanani pieni paketti, jonka sisältö varmasti auttaa asiaa eteenpäin."
Senjälkeen avasi hän paketin ja otti sieltä esiin hiustukon, painaen sen herra Smithin päälaelle.