"Sopii mainiosti, eikö niin", jatkoi herra Dark. "Mutta herra Smithin on tietysti hauskempaa pitää päänsä vilpoisena. Leukaparta on minulla myöskin mukanani, mutta vaikeata on sitä enää paikalleen kiinnittää."
"Valhetta! Valhetta! Valhetta!" kirkui Josephine, joka nyt oli kokonaan menettänyt itsehillitsemiskykynsä.
Tuomari antoi kahdelle oikeudenpalvelijalle merkin viedä hänet pois, ja hänet saatettiin viereiseen huoneeseen.
Nyt sai todistaa eräs toinen palvelija Darrock Hallista sekä hänen jälkeensä tilan vuokraajat. He ottivat valalleen, että kyseessäoleva henkilö oli herra James Smith.
"On tarpeetonta kuulustella enää useampia todistajia", lausui tuomari. "Kaikki muodollisuudet on suoritettu ja tehty syytös raukeaa. Minulle on todellakin suuri ilo laskea syytetyt heti vapaiksi sekä ilmottaa, että he lähtevät täältä henkilöinä, joiden nimi eikä kunnia ole vähimmälläkään tavalla tahrattu."
Senjälkeen kumarsi hän syvään emännälleni ja hetken vaiti oltuaan lausui herra James Smithin puoleen kääntyen.
"Olen tähän saakka pidättynyt koskettelemasta asioihin, jotka eivät ole suoranaisessa tekemisessä tämän jutun kanssa", lausui hän. "Mutta nyt kun olen täyttänyt velvollisuuteni tuomarina, en voi olla lausumatta herra James Smithille syvintä paheksumistani hänen menettelynsä johdosta. Mitä syitä hänellä lienee ollutkin, on hän joka tapauksessa antanut aihetta hirvittävään syytökseen turvatonta naista sekä alemmalla arvonasteella olevaa kansalaista vastaan, joiden kunniaa ja hyvää nimeä ei kukaan ole hetkeäkään epäillyt. Herra Smithin vallassa on joko selittää tai olla selittämättä salaperäinen katoamisensa Darrock Hallista sekä syyn siihen, miksi hän on katsonut sopivaksi tehdä itsensä mahdollisimman vieraan näköiseksi. Häntä vastaan ei ole mitään laillista syytettä, mutta siveelliseltä kannalta katsoen pitäisin itseäni arvottomana tuomarina, ellen lausuisi mielipiteenäni, että hänen menettelynsä on ollut suuressa määrin ajattelematonta, sydämetöntä ja petoksellista."
Tähän ankaraan moitteeseen vastasi herra James Smith — jota oli nähtävästi etukäteen neuvottu, mitä hänen tulisi sanoa — että saapuessaan rauhantuomarin luo, tahtoi hän ainoastaan täyttää velvollisuutensa ja tarkalleen noudattaa lain määräystä. Mikään muu seikka ei olisi saanut häntä pakotetuksi tulemaan. Tämän velvollisuutensa täytettyään jätti hän mieluummin tuomarin moitteen vastausta vaille kuin rupesi paljastamaan arkoja perhesalaisuuksia. Tämä oli kaikki mitä hän halusi sanoa ja toivoi nyt vain saada lähteä matkoihinsa.
Siihen suostuttiinkin. Käännyttyään ja mennessään huoneen yli, pysähtyi hän emäntäni luo, lausuen hänelle pidätetyllä, matalalla äänellä:
"Ehkä olen jossain suhteessa menetellyt väärin sinua kohtaan, mutta se ei koskaan ole ollut tarkotukseni. Minua tämä kaikki suuresti pahottäa. Onko sinulla minulle jotain sanottavaa ennenkuin poistun?"