"Odottakaa vähän", sanoi herra Dark. "Minä mainitsin nyt herra Smithin huvialuksen nimen, ja silloin nainen nousi äkkiä sohvalta, 'luulenpa teidän menneen naimisiin Skotlannissa', virkoin minä. Hän tuli kuoleman kalpeaksi ja sanoi: 'Se on minun mieheni! Hyvä herra, mitä on tapahtunut? Mitä te hänestä tahdotte? Onko hänellä velkoja?' Minä tuumin silmänräpäyksen ja päätin sitten kertoa hänelle totuuden, sillä minä pidin asialle hyödyllisenä pelottaa häntä. Voitte arvata, William, että siitä tuli hauska hetki, kun hän sai kuulla miehensä kaksoisnaimisesta. Hän huusi ja pyörtyi ja itki ja moitti minua — ikäänkuin minussa olisi ollut jotain moitittavaa. Sitten saapui herra James Smith kotiin. Käsitätte kai, ettei se ollenkaan parantanut asiaa. Hän löysi minut hoitamassa rouvaansa vesivaleluilla ja hajusuolalla; ja minä olen varma, että hän olisi hetimiten heittänyt minut ovesta ulos, ellen minä olisi oitis astunut hänen eteensä ja masentanut hänet sillä ilmotuksella, että hänen vaimoaan syytetään murhasta. Se sai hänet hillitsemään itsensä. Hän pyysi minun menemään viereiseen huoneeseen ja sanoi tulevansa itse kohta perässä."
"Ja te menitte?"
"Luonnollisesti", virkkoi herra Dark. "Minä tiesin, ettei hän päässyt ulos salin ovesta ja että minä voin häntä hyvin vartioida; hän siis jäi kahden rouvansa kanssa, joka ei suinkaan häntä säästänyt, sen kuulin viereiseen huoneeseen. Mutta kaikki kiivaatkin kohtaukset maailmassa loppuvat sentään aina joskus, ja mies, joka ei ole vallan järin tyhmä, voi menetellä sellaisen naisen kanssa, joka häntä rakastaa, miten vaan tahtoo. Niinpä kuulin minäkin pian tuon naisen itkien suutelevan herra Smithiä.
"'Minä en voi palata kotiin', virkkoi nuori rouva. 'Sinä olet käyttäytynyt minua kohtaan kurjasti ja häpeällisesti, — mutta voi, minä en voi kuitenkaan luovuttaa sinua toiselle. Älä palaa vaimosi luokse! Älä palaa, älä palaa!' — 'Sitä sinun ei tarvitse pelätä', virkkoi herra Smith. 'Minun vaimoni ei huolisi minusta, vaikka hänen luokseen menisinkin.' Senjälkeen kuulin, että ovi avattiin, minä lähdin huoneesta ja tapasin hänet eteisessä. Huomattuaan minut alkoi hän kiroilla, ikäänkuin se olisi jotain auttanut. 'Asiat ensin, jos saan luvan, hyvä herra', sanoin minä, 'sitten voitte huvitella itseänne kiroilemisella niin paljon kuin haluatte.' Minä mainitsin hänelle ehtomme ja pyysin häntä vaihtelun vuoksi tekemään minulle seuraa matkatoverina Cumberlantiin. Hän näytti ensin hyvin epäluuloiselta, mutta minä lupasin laatia laillisen asiapaperin — roskapaperi ilman muuta merkitystä kuin että se rauhoitti häntä — joka takaisi hänelle, ettei hänelle tapahtuisi mitään pahaa oikeudessa. Sitäpaitsi kuvailin minä hänelle, missä suuressa vaarassa hänen vaimonsa oli."
"Eikö rouva n:o 2 ollut hänen lähtemistään vastaan?" kysyin minä.
"Ei ollenkaan", vastasi herra Dark.
"Minä kerroin asian niinkuin se todellisuudessa oli, ja vakuutin, ettei herra James Smith'ille tapahtuisi mitään pahaa. Kuultuaan kaiken kehotti hän miestään tekemään velvollisuutensa ja valitti emäntänne surullista kohtaloa. Kun tuo nainen oli näin ryhtynyt minua auttamaan, en enää pelännyt, ettei herra Smith olisi seurannut minua. Varmuuden vuoksi annoin minä kuitenkin vartioida koko seuraavan yön ja kun aamulla saavuin hänen luokseen, oli hän valmis matkalle, ja niin me lähdimme. Herra Smith ja minä tulimme hyvin toimeen toistemme kanssa, ikäänkin olisimme olleet vanhoja ystäviä. Minä kerroin hänelle, miten me olimme saaneet hänestä tiedon pohjois-Skotlannissa ja hän taas puolestaan selvitteli minulle pakonsa Darrock Hallista. Se on aika lysti juttu, William, tahdotteko kuulla sen?"
Sanoin herra Darkille, että olin juuri sitä aikonut kysyä.
"No, niin", virkkoi hän, "se tapahtui seuraavalla tavalla. Alkaakseni alusta niin lähti hra Smith vaimonsa n:o 2:n kanssa Skotlannista Välimerelle; hän purjehti ensin pitkin Espanjan rannikkoa ja pysähtyi viimein Cannesissa, joka on satamakaupunki Ranskassa. Siellä hän huomasi erään talon, joka oli myytävä, ja joka oli erittäin sopiva piilopaikka hänelle ja hänen vaimolleen n:o 2. Siihen tarvittiin ainoastaan rahoja ja siksi herra James Smith päätti lähteä kiristämään niitä ensimäiseltä vaimoltaan. Vaimo n:o 2 ei kuitenkaan tahtonut jäädä yksinään Cannesiin vaan seurasi häntä aina Lontooseen saakka. Siellä hän valehteli vaimolleen menevänsä nostamaan erään maa-alueensa vuokrarahoja ja lähti suoraa päätä Darrock Halliin. Hänen aikomuksensa oli saada emäntänne taipumaan suosiolla antamaan hänelle rahaa, mutta kuten tiedätte, esiintyi hän heti alussa sangen epäonnistuneesti…"
"Niin niin, sen historian minä tunnen täydellisesti", sanoin minä kun huomasin herra Darkin aikovan ruveta kuvailemaan herra Smithin riitaa emäntäni kanssa. "Kertokaa minulle sensijaan mitä hän teki senjälkeen kuin oli jäänyt yksinään punaiseen huoneeseen."