"Mitäkö hän teki?" virkkoi herra Dark. "Mitäpähän muuta kuin laskeutui vuoteeseen tietoisena siitä epämiellyttävästä asiasta, että teidän emäntänne oli saanut selvän hänen toisesta naimisestaan, eikä hänellä ollut muuta lohdutusta kuin konjakkipullo. Viruessaan sängyssä tuli hän siihen johtopäätökseen, että emäntänne aikoi syyttää häntä kaksoisnaimisesta. Hän päätti senvuoksi, niinkauvan kun vielä oli aikaa, paeta lain kouraa. Kun hän arveli, että ehkä oli luvattu joku palkinto hänen kiinniottamisestaan, päätti hän tehdä ne muutokset ulkomuotoonsa, mitkä oikeudessa antoivat todistajille niin paljon päänvaivaa. Hän leikkasi tukkansa ja ajeli pois leukapartansa. Hänellä ei ollut käytettävänään lämmintä vettä, joten hänen täytyi laittaa kylmää vaahtoa, ja osaksi siksi, ja osaksi myös senvuoksi, että oli hyvin hermostunut veti hän pienen haavan leukaansa…"

"Ja pyyhkäsi veren yöpaidallaan", sanoin minä.

"Aivan niin", myönsi herra Dark. "Ja nyt seuraa paras kaikista. Kun hän oli leikannut tukkansa ja ajellut partansa, ei hän löytänyt sopivaa paikkaa, mihin kätkeä nuo jäännökset. Kamiinissa ei ollut tulta, eikä hänellä ollut tulitikkuja, joten hän ei voinut niitä polttaa. Ilmitulemisen pelosta ei hän uskaltanut heittää niitä mihinkään talon läheisyyteen. Senvuoksi kääri hän ne paperiin, pisti paketin taskuunsa, ja ajatellen heittää sen pois sittenkun oli päässyt jonkun matkan päähän Darrockista, tarttui matkalaukkuunsa, hyppäsi ulos ikkunasta, sulki sen hiljaa jälkeensä ja riensi tiehensä niin nopeaan kuin pitkillä koivillaan suinkin pääsi. Lontoossa sattui hänelle uusi onnettomuus: vaimo n:o 2 oli sairastunut. Herra James Smith löysi hänet vuoteesta ja tohtori kielsi kiven kovaan sairasta matkustamasta. Ei siis jäänyt muuta neuvoksi kuin pysähtyä Lontooseen siksi kuin nuori rouva paranisi. Onneksi se ei tapahtunut varsin pian, joten emäntänne voi hyvän nimensä ja kunniansa takaisin saamisesta kiittää etupäässä juuri tuota naista."

"Suokaa minun kysyä, mistä saitte käsiinne hänen leikatun tukkansa?" virkoin minä.

"Siitäkin on meidän kiittäminen vaimoa n:o 2:ta", vastasi herra Dark; "puhuessani hänen kanssaan ennen mainitusta sanomalehti-ilmotuksesta, otin minä vapauden kysyä, miten hän tuli ajatelleeksi, että hänen miehensä ja se hra James Smith, jota me haimme, mahdollisesti oli sama henkilö. Sitä ei aiheuttanut sen ihmeellisempi seikka, vastasi hän, mutta kun hän palasi kotiin tukka leikattuna, parta ajettuna, rupesin minä ajattelemaan, että hänelle mahdollisesti oli tapahtunut jotain ja teidän ilmoituksenne vahvisti epäluuloni. Minäkin tulin sitten ottaneeksi huomioon että häntä ehkä olisi vaikea tuntea oikeudessa, jonka vuoksi minä kysyin herra Smithiltä ennenkuin lähdimme Lontoosta, minne hän oli pannut tukkansa ja partansa. Hän oli unohtanut paketin matkatakkinsa taskuun ja luonnollisesti minä otin sen heti haltuuni. Niin, tämä on ollut kerrassaan kaunis juttu! Ammattinäkökannalta katsoen olemme me hoitaneet asian loistavasti. Me olimme saaneet hänet käsiimme oikeaan aikaan ja oikeaan aikaan olemme myöskin päässeet hänestä. Ja tänä iltana on hän matkalla vaimonsa n:o 2:n kanssa ulkomaille, eikä hän ikänä astu jalallaan Englannin manterelle, vaikka hän eläisi vanhaksi kuin Metusalem."

Minä tunsin todellista kevennystä kuullessani kaiken tämän, ja tyytyväisyyttäni lisäsi sekin herra Darkin vakuutus ettei emäntäni koskaan enään tarvitsisi pelätä Josephinenkaan konnan kujeita.

"Lyhyesti sanoen", virkkoi herra Dark ja nousi lausuakseen jäähyväiset, "on emäntänne kamarineiti nyt täydellisesti voitettu. Hänet lähetetään sellaiseen paikkaan mistä hänen paha tahtonsa ei pääse tekemään mitään tekoja. Hän kyllä menetteli varsin ymmärtäväisesti siinä, että hankki itselleen asunnon kylässä sekä saapui säännöllisesti oikeuden istunnoihin. Se näytti varsin viattomalta ja kunnioittavalta. Mutta kätkeä varastetut tavarat patjojen väliin — ensimäinen paikka, mistä jokainen järkevä ihminen niitä hakisi — se oli jotain hämmästyttävän tyhmää, eikä sitä voi selittää muuten kuin että se vaikea juoni, jonka hän oli ottanut ajaakseen perille, vaivasi aivan liikaa hänen aivojaan. Pyydän että lausutte emännällenne kunnioittavammat terveiseni. Sanokaa hänelle etteivät herra James Smith ja Josephine Durand koskaan enää tule häiritsemään hänen rauhaansa. Hänen täytyy nyt vain virkistyä ja koettaa etsiä onnea. Emäntänne malja! Teidän maljanne, William! Ja pohjasakka minun omaksi kunniakseni!"

Herra Dark laski tuopin pöydälle, pirahutti nokkaansa aika annoksen nuuskaa ja lähti vihellellen Darrock Hallista. Sen perästä emme ole toisiamme tavanneet.

* * * * *

Vielä muutama sana emännästäni sekä muista päähenkilöistä tässä kertomuksessa.