"Onhan siihen joku akkuna?"
"Ei sitäkään. Akkuna on muurattu kiinni. Ainoa tie sinne on tuon oven kautta. Epäilettekö voivanne selittää tuon sekaisen vyhdin?" virkahti maitre Voigt riemuten. "Kuunnelkaa, ystäväiseni, sanokaa minulle, kuuletteko mitään oven takaa."
Obenreizer kallisti korvaansa kuunnellaksensa, ja hyppäsi yhtäkkiä takaperin ovelta.
"Nyt mä hoksaan!" sanoi hän. "Minä kuulin siitä puhuttavan ollessani kello-sepän opissa. Veljekset Perrin ovat vihdoin onnistuneet tekemään mainion kello-lukkunsa, ja se on teillä!"
"Oikein!" sanoi maitre Voigt. "Se on tosiaan kello-lukku! Tuossa näette vielä, nuori ystäväni, yhden niistä kapineista, joita rehelliset ihmiset tässä kaupungissa kutsuvat 'pappa Voigt'in hullutuksiksi.' Mielelläni. Naurakoot mitä nauravat. Vaan varkaat ei varasta minun avaimia, eivätkä riko minun lukkujani. Ei mikään maallinen voima, ellei muurin-murtaja tahi kruuti-nelikko, voi liikuttaa tätä ovea, ennenkuin pieni oven-vartijani, joka laulaa: 'Tick-tick,' noudattaen käskyäni sanoo: 'Astu sisään! Suuri ovi tottelee 'Tick-tick'tä, ja pieni 'Tick-tick' tottelee minua.' Tuo ovi," sanoi maitre Voigt ja näpähytti sormiansa, "on kaikkien varkaitten kiusana kristikunnassa."
"Saisinko nähdä sen käyvän?" kysyi Obenreizer. "Antakaa uteliaisuuteni anteeksi, hyvä herra Voigt; vaan tiedättehän, että minäkin kerran olin jokseenki taitava työn-tekijä kello-sepän ammatissa."
"Jaa, sen saatte kyllä," sanoi maitre Voigt. "Paljoko kello nyt on? Se on minuuttia vailla kahdeksan. Olkaa varoillanne nyt, niin saatte minuutin perästä nähdä kuinka ovi aukenee itsestään."
Minuutin kuluttua aukeni raskas ovi sisällepäin, ikäänkuin olisi näkymättömät kädet sen avanneet, ja näytti katsojalle pimeän kammion. Kolme seinää oli täynnä hyllyjä laattiasta kattoon asti, ja hyllyillä seisoi rivittäin arkkusia, kaunista sveitsiläistä kirjotusta, joihin notarin neuvon-pyytäjäin nimet olivat koreilla kirjaimilla maalatut etupuoleen.
Maitre Voigt sytytti kynttilän ja vei Obenreizerin kammioon.
"Saatte nähdä kellon," sanoi hän ylpeästi. "Minulla on suurin kummitus koko Eroopassa, ja se näytetään ainoastansa muutamille, joille tuo etu-oikeus annetaan. Tämän etu-oikeuden annan minä isänne pojalle. Te olette yksi niistä valituista, jotka saavat tulla kanssani sisään. Katsokaa, tuossa se on seinällä oikealla puolen ovea!"