"Mistä syystä hän seurasi minua matkallani, ja kuinka sattui kyyppäri tulemaan hänen seura-kumppaniksi?"
"Hän seurasi teitä siitä syystä", vastasi Bintrey, "että pelkäsi jotakin tapahtuneen teidän ja Vendalen välillä, jota salattiin häneltä, ja sen tähden, että hän todenmukaiseksi uskoi teidän voivan edistää omia etujanne tahi tyydyttää vihaanne millä keinoin hyvänsä, vieläpä rikoksellakin. Heti lähdettyänne, hän myöskin oli kääntynyt kyyppäriin, herra Vendalen palvelijaan, saadaksensa tietää, oliko jotakin tapahtunut hänen isäntänsä ja teidän välillä. Naurettava taika-usko ja tavallinen sattumus, joka kerran kohdannut hänen isäntäänsä tämän kellarissa, oli kyyppärin ajatuksissa asettanut herra Vendalen yhteyteen jonkunlaisen suuren vaaran kanssa, joka uhkasi hänen henkeään. Veljenne-tytär oli viekotellut häneltä tunnustuksen, joka teki entisen pelkonsa ja kauhistuksensa kymmenen kertaa isommaksi. Kun nyt kyyppäri ymmärsi, minkä onnettomuuden oli matkaan-saattanut, sovitti hän vapaehtoisesti vikansa ainoalla keinolla, joka oli hänelle mahdollinen. 'Jos isäntäni on vaarassa,' sanoi hän, 'niin on velvollisuuteni pitää huolta teistä.' Siis matkustivat he pois yhdessä, ja tällä kertaa kumminkin osoitti taika-usko hyötynsä, niin muodoin kuin se saatti veljenne tyttären lähtemään matkaan ja siis vaikutti, että ihmisen henki pelastettiin. Oletteko tähän asti ymmärtäneet minua?"
"Olen."
"Ensimmäisen tiedon rikoksestanne," jatkoi Bintrey, "sain minä kirjeestä, jonka veljenne tytär kirjoitti. Kaikki, mitä tarvinnette tietää, on, että hänen rakkautensa ja jalomielisyytensä keksi uhrinne hermottoman ruumiin ja oli avullisena häntä henkiin saatettaessa. Sill'aikaa kun hän makasi avutonna Briegin ravintolassa, Margueriten hoidon alaisena, sain minä Margueritelta kirjallisen käskyn tulemaan hänen tykönsä. Ennenkuin lähdin matkalle, sanoin minä rouva Dorelle tietäväni, että miss Obenreizer oli hyvässä turvassa, ja missä hän piti majaa, jota vastoin rouva Dor puolestansa ilmoitti, että veljenne tyttärelle oli tullut kirje, jonka hän näki olevan teiltä. Tämän kirjeen otin mukaani ja toimitin myös, että vastaisetkin kirjeet tulisivat meidän käsiimme. Tultuani Brieg'iin, havaitsin minä vaaran herra Vendalen hengen puolesta jo olevan ohitse, ja päätin sen tähden jouduttaa teidänkin tilintekopäivää, herra Obenreizer. Desfresnier & C:o eroitti teidät palveluksestansa niitten ilmoitusten johdosta, jotka salaisuudessa annoin heille teistä. Tällä tavoin riisuttuani teiltä hyvän nimenne ja maineenne, johon teillä ei ollut mitään oikeutta, oli seuraava tehtäväni, ottaa teiltä pois valtanne veljenne tyttären suhteen. Tähän tarkoitukseen en minä ainoastaan ajatellut salaisesti kaivaa maata jalkainne alta, vaan myös tunsin suuren huvituksen taistellessani teitä vastaan omilla aseillanne. Minun neuvoni mukaan on totuus tässä asiassa huolellisesti salattu tähän päivään saakka, ja se ansa, johon vihdoin olette tarttuneet, on — mistä syystä, sen huomaatte nyt yhtä hyvin kuin minä — viritetty juuri tähän paikkaan. Ainoastaan yksi luotettava keino löytyi, jolla voitiin hämmentää se pirullinen malttavaisuus, joka tähän saakka on tehnyt teidät niin vaaralliseksi ihmiseksi. Se keino on nyt koetettu ja — niin, katsokaa vaan minuun — on näkynyt kelpaavan. Mitä vielä on tehtävänä," lopetti Bintrey, ottaen laukustaan muutamia kirjoitettuja papereita, "on vapauden toimittaminen veljenne tyttärelle. Olette syypää murhan yritykseen sekä väärentämiseen ja varkauteen, ja meillä on selvät todistukset teitä vastaan käsissämme. Jos teitä tuomitaan lain-rikkojaksi, niin tietänette itse, miten käypi holhojavaltanne, ja mitä minuun tulee, niin sanon suoraan, että olisin mieluisemmin ryhtynyt tähän neuvoon; vaan minulle on esitetty arveluita, joita en ole voinut vastustaa, ja tämän keskustelun täytyy, kuten jo olen sanonut, loppua sovinnolla. Jos tahdotte kirjoittaa nimenne näitten rivein alle, jonka kautta luovutte kaikesta vallasta veljennetyttären yli, ja sitoudutte siihen, ett'ette täst'edes koskaan enään ilmesty Englannissa eikä Sveitsissä, niin minä puolestani allekirjoitan lupauksen, joka vakuuttaa teidät vapaaksi kaikesta vastaisesta vainoomisesta meidän puolelta."
Obenreizer otti, sanaa virkkaamatta, kynän käteensä ja allekirjoitti vaaditun luopumuksen. Saatuansa sitä vastaan luvatun vapaus-kirjeen vastaisesta vainoomisesta, nousi hän ylös, mutta ei sen enempää jouduttanut poislähtöänsä, vaan jäi seisomaan maitre Voigt'ia tirkistäen. Omituinen hymy liikkui huulillansa ja eriskummainen loiste leimahti sumuisista silmistään.
"Odotatteko vielä mitään?" kysyi Bintrey.
Obenreizer viittasi ruskeaan ovehen.
"Kutsukaa heidät vielä kerta tänne", vastasi hän. "Minulla on vielä vähä sanomista heidän läsnä-ollessa, ennenkuin menen matkaani."
"Sanokaa se minulle. En kutsu heitä enään."
Obenreizer kääntyi maitre Voigt'iin.