"Minä olen kuullut puhuttavan sinun olostasi Etretat'ssa ja sinun holhokistasi."
"No, entä sitten?" minä kysyin.
"Eikö siinä ole tarpeeksi?" täti vastasi.
"Ja sinä olet kertonut rouva Ralphille ja Rosalielle kesälomastani ja kuvaillut minut heille epäsiveelliseksi hirviöksi. Minä olen sinulle sangen kiitollinen. Tapasin äsken Rosalien kadulla, ja hän pelkäsi minua, niin kuin olisin ollut itse perisynti ihmisen hahmossa."
"Hänen viattomalle mielelleen sinä sitä luultavasti oletkin", vastasi
Jessica täti.
Suvaitsevainen hymy, joka hänellä aina ennen oli ollut varattuna minun omituisuuksiani varten, oli poissa; hänen kasvonsa olivat kovat ja järkähtämättömät.
"Olen mielissäni, että minulla on niin helliä sukulaisia", minä jatkoin.
"Minä olen maailmannainen", vastasi tätini, "ja minun mielestäni moiset seikat, kun ne paiskataan yhteiskunnalle vasten kasvoja, käyvät epäsiveellisiksi."
Minä nousin seisomaan. "Tee syntiä salassa — niin paljon kuin tahdot", minä sanoin, "mutta punastu kun asia tulee tunnetuksi!"
Tätini ilmaisi elein yhtyvänsä lausumaani.